Sydäntalven oluita 2021

Samalla kokoonpanolla oluiden maistelua kuin viime syyskuun alussa. Talvella on luontevampaa juoda vahvempia lämmittäviä oluita, joten tämänkin session 21 oluesta huomattava osa oli vahvuudeltaan 10-15 % ja tynnyrikypsytettyjä. Jälleen suurin osa Janne Keskisarjan ja Matias Kainulaisen hankkimia, muutama myös Matti Saariselta ja Micael Näseltä. Kuvassa näkyvä 22. olut oli Bornemannsin amber ale, jonka olin itse jo aiemmin maistanut. 

Micaelin To Øl Strata Day Right potkaisi istunnon käyntiin. Brändin omassa Kööpenhaminan panimossa tehty tupla-IPA, 8,2 %, Centennial keittohumalana, Strataa kuivana. Tölkitetty 10.12.20, joten vain kuutisen viikkoa vanha. Mehuinen ja kuiva, lähes greippinen, katkeruuttakin on. Strataa en vielä kunnolla hahmota, kuivan sitruksen ohella se tuonee jotain marjaisuuttakin. Valmistaja mainitsee marijuanan, saattaahan senkin aromeja tästä löytyä. Persoonallinen ja miellyttävä olut. 

Sitten heti toisella juomalla luulot pois. Haarlemin Uiltjen Mind Your Step! Peat Smoke Edition, 14,5 %, 70 IBU, Magnum ja Simcoe, tammilastuja, mallaslajikkeiden joukossa Heavy Peated. Turpeisen viskin tuoksua runsaasti, maistuu kuivalta, mutta siirappisuus silti liimaa huulia yhteen. Jotenkin yksiulotteinen, viinainen ja kitkerä, ei miellyttävää. 

Haagin Kompaan on ennestään tuntematon panimo itselleni. Jimmy Gemini kuuluu valmistajan Foreign Legion -sarjaan, portviinitynnyreissä kypsytetty barley wine, 13 %, 30 IBU. Paksu tuoksu, maltaisuus todella täyteläistä, mutta makea toffeisuus ja tympeä puumaisuus hallitsevat kokonaisuutta. En tykännyt tästäkään yhtään, näissä sessioissa on harvinaista törmätä peräjälkeen kahteen epämiellyttävään olueen. Ei kerro kovin hyvää Hollannin craft-skenen tasosta, toki voi olla vain harmittava yhteensattumakin. 

Jotta sessio saataisiin takaisin oikeille raiteille, valitsin seuraavaksi olueksi mahdollisimman kovaa sarjaa. Michiganilaisen Bell'sin pääpanimo oli jo vuoden 2010 Kalamazoo-vierailulla viereisessä Comstockissa, jossa tämä Vanilla-versio Black Note Stoutista on tehty. Madagaskarilaisia vaniljapapuja, bourbon-tynnyrikypsytystä, 11,3 %. Pullotettu marraskuussa 2019, joten tämä on pullossakin saanut kehittymisaikaa. Mustaan olueen ei juuri vaahtoa synny, voimakkaasti vaniljaa tuoksussa. Pehmeän täyteläinen maku, vaikka kahden edellisen jälkeen ehkä aluksi tuntuikin aavistuksen ohuelta. Kuivattua hedelmää, kuivahkoa, oikein tasapainoinen. Makeus ei kohoa onneksi millekään pastry-tasolle. Tämä todellakin palautti hymyn naamalle kahden edellisen jälkeen. 

Tanakan startin jälkeen pieni hengähdystauko Konalasta Espoon Keraan Tired Unclen viereen muuttaneen 8-Bit Brewingin pilsin parissa. En ole tykännyt yhtään 8-Bitin oluista, mutta tämä on ensituntuma Keran panimosta. Easy Mode Classic Pilsner, 5,4 %, 30 IBU, saksalaisia ja amerikkalaisia humalia. Hieman utuinen ulkonäkö, kuiva ja maltainen, kohtuullisen täyteläinen. Ei peräkärryä, mutta oikeastaan ihan ok. Selvästi paras juomani 8-Bit -olut, toivottavasti homma on saatu nyt toimimaan. 

Mikkellerin ja indianalaisen Three Floydsin kööpenhaminalaisen Warpigs-brewpubin Sky Burial on vuoden bourbon-tynnyrissä kypsynyt barley wine, 12,8 %. Sain vahalla suojatun korkin auki yllättävän helposti. Tumman ruskeaa olutta, puuta ja hedelmää tuoksussa, sama jatkuu maussa, mukaan tulee myös pehmeää karamellisuutta. Huh, onpa tasapainoista ja täyteläistä, erittäin miellyttävää, session paras toistaiseksi. Warpigsin oluista en ole aina tykännyt, mutta tässä todella erinomainen onnistuminen. 

Verzet on belgialaispanimo Anzegemissa, Gentin ja Lillen puolivälistä, oluisiin olen törmännyt aiemmin vain 2015 Brysselissä. Tykkäsin silloin kovasti oud bruinista. Kameradski Balsamico on tyyliltään jotain sinne päin myös, tosin paljon vahvempi, 12,5 %. Epämääräistä Neuvostoliitto-teemaa etiketissä, sirppiä ja vasaraa karvalakin kokardissa, "Chocolate Stalin", pyllistävä paholainenkin. Kyseessä on jonkinlainen oud bruinin ja imperial stoutin hybridi. Hapan tuoksu, makeaa, tukkoista, punaviinimäisyyttä, tanniinia. Omaperäinen, mutta ei kovin miellyttävä. Alkoholi peittyy ja mielenkiintoinen olut, mutta tästä puuttuu sekä imperial stoutin täyteläinen paahteisuus että oud bruinin intensiivinen happamuus.  

Leedsistä Northern Monk Heaven 2020 Bourbon BA imperial stout, 11,0 %. Lisäaineina vaahterasiirappia ja Madagaskarin vaniljaa. Mustaa tavaraa, vanilja maistuu, pehmeää, makeaa hedelmäisyyttä. Suklaatakin, ihan ok, hyvää on näin makeaksi. 

Bostonin kulttipanimo Trilliumilta Oenobier, american wild ale, aged on Semillon juice. Sémillon siis viinirypälelajike. 10,8 %, vaalea, kirkas. Hapan fankinen tuoksu, maussa kovasti hiilihappoa, kukkainen, hapanta, kukkaisuutta. Omalaatuinen maku, vertaismaistelijat löysivätt säilykepäärynää. Hyvää oli, vaikka ei suosikkityylejäni. 

Michiganin Foundersin Kentucky Breakfast Stoutista on lukuisia versioita, nyt vuoroon Maple Mackinac Fudge. Vahvassa kahviporterissa nyt siis Mackinac Fudge -kahvia, suklaata ja vaahterasiirappia, bourbontynnyrikypsytystä. Pullotettu 09.25.20.  11,0 %, suklaata, toffeeta, vaniljaa. Hyvin makea alun kahvisuuden hiipuessa. On tämä sentään parempi kuin pari vuotta sitten Oslossa juotu Canadian Breakfast. Ei tarpeeksi pehmeyttä vielä tässä vaiheessa.

Sessio jo pitkällä, mutta vasta nyt toinen IPA-tyyppinen olut. Other Halfilta Brooklynista All Galaxy Everything DDH, 8,5 %, victorialaista Galaxya runsaasti, tölkitetty 12/11/20 eli kuutisen viikkoa ikää tälläkin. Samessa oluessa sitrustuoksua, mehuinen ananas tulee sitten pääosaan maussa, jossa on syvyyttä ja pehmeyttä. Jälkimakuakin löytyy Other Halfin tapaan, oikein miellyttävää, joskaan ei mikään täydellinen mestariteos. 

Eindhovenilainen Van Moll aiemmin tuttu itselleni vain Tanker-kollabosta. Shadow Assassin on Bourbon Barrel Aged Black Barley Wine, 11,0 %. Tanker tässäkin mukana yhteistyökumppanina, mutta valmistuspaikka siis Eindhoven. Ei aivan mustaa, vaikka melkoisen tummaa onkin. Aika laimea tuoksu, maku kuiva ja pehmeähkö, ei kovin täyteläinen, mutta dokabiliteettia löytyy. Moniulotteisempaa otetta voisi toivoa. 

Istunnon ensimmäinen TIPA Newcastlesta, Wylamin Tales of Majestic Puck, 11,0 %, Citra Leaf & Cryo, Idaho7 Cryo, El Dorado T90, Strata T90, Nelson Sauvin T90. Katu-uskottava humalaresepti siis. Tölkityspäivä ei tiedossa, parasta ennen 1.6.2021. Sameaa on, vähän yrttinen tuoksu, bensiiniä myös. Sitruksinen maku peittää hyvin alkoholin, hyvältä maistuu, vaikka peräkärry puuttuukin. Ei kuitenkaan kolahtanut erityisemmin tällä kertaa.  

Sessioon kuului haastavasti myös kaksi isoa 75 cl pulloa Tampan Cigar Cityltä. Ensimmäisenä tyhjennykseen Power of Friendship, Brandy Barrel Aged Imperial Stout, 12,0 %, kollabo 7eventh Sun -panimon kanssa. Pullossa ei Floridan tyyliin alkoholipitoisuutta, mutta se lienee 12,3 %, IBU 48. Tämä on musta olut, brandysta huolimatta bourbon-tyylistä vaniljan tuoksua. Makeahkoa suklaata, hedelmäisyyttä, pehmeyttä, ei huono. 

Maisteluillan toinen pils tulee Herttoniemestä, Etkon uutuus on nimeltään Finest Laser, 5,0 %, humaloitu Saazilla ja NZ-kuivahumaloitu Motuekalla. Ei siis puritaaneille. Hieman samea, kissanpissan tuoksua, ehkä etiketin kissakuva edesauttoi mielleyhtymää. Maltaisuutta ja hedelmäisyyttä, hieman karkeaa eikä jälkimaun katkeruutta. Varsin yllättäen tuntui nyt selvästi huonommalta kuin 8-Bitin Easy Mode.

Jyväskyläläiseltä Panimoyhtiö X:ltä Jaman BBA Wheat Wine, 11,5 %. Bourbontynnyrikypsytetty vehnävariaatio barley winesta siis, mukana myös perusvehnän lisäksi spelttiä, kauraa ja ruista, IBU 32. Vaalea, lievästi samea. Marjainen tuoksu kääntyy maussa ylikypsäksi hedelmäisyydeksi, märkää kiiviä, toffeisuutta, mutta yllättävänkin viljainen. Ohkaisuutta on, alkoholikin vähän tuntuu läpi. Ihan mielenkiintoinen, mutta särmiä vielä on. 

Session viimeisenä IPAna manchesteriläinen TIPA Cloudwater Thank Again For Your Support, Motueka ja Sabro, 10,0 %. Tölkitetty 14.12.20 eli istunnon kaikki IPAt olivat kuuden viikon ikäisiä. Tuoksussa mukavaa hedelmänektarisuutta, joka jatkuu harmonisesti maussa. Kevyt kärrykin löytyy, tuoreutta, raikkautta, juotavuutta. Oikein hyvää, olisi varmaan pitänyt nauttia session aikaisemmassa vaiheessa, jotta olisi päässyt parhaimmilleen. Kovasti rasittuneilla aisteillakin siis erinomaista. 

Haarlemista Uiltje Mind Your Step Imperial/Double Stout Coffee Edition, 14,0 %, 75 IBU.  Musta olut, vähän viinainen tuoksu. Kahvi maistuu intensiivisesti, mutta yksiulotteisesti. Kuivattuja hedelmiä, puhdasta, alkoholi ei maussa tunnu. Selvästi parempi kuin session alun Uiltjen turveversio. 

 

Session kolmantena Uiltje-oluena Meneer de Uil, lowland-viski Auchentoshanin tynnereissä kypsytetty imperial stout, 12,2 %, 50 IBU. Etiketissä tosin puhutaan highlandista ja savuisuudesta, jota myöskään ei Auchentoshanissa ole. Mustan oluen tuoksussa todellakin savuisuutta löytyy hedelmäisyyden ja yleisen viskimäisyyden ohella. Ehkä panimolla on menneet tislaamot sekaisin. Maussa on turvetta ja siirappia, ei kitkeryyttä, oikein mukavaa, paras tämänkertaisista Uiltjeista.  

Norjalainen jo perinnepanimoksi laskettava Nøgne Ø on nimennyt savuisen barleywinensa Ghost Shipiksi. Samannimisiä oluita on ainakin Suffolkin Adnamsilla ja Wisconsinin Capitalilla. Vuoden kypsytys amerikkalaisissa bourbon- ja whiskey(?)-tynnyreissä. 13,0 % ja 50 IBU. Lähes musta, turvetta ja savua on tuoksussa, vaikkei niitä yleensä jenkkiviskeistä löydy. Makeahko, hyvin puhdas, tuhti. Odottamattoman hyvä, positiivinen yllätys. Muistuttaa vahvaa stoutia. Palauttaa uskoa Nøgnen nykyisiin omistajiin. 

Session päätösolut Floridan länsirannikolta Cigar City Across the Alley Bourbon BA Imperial Stout With Chocolatem Vanilla and Coffee. Yhteistyö Floridan itärannikolla Dania Beachillä toimivan 3 Sons -panimon kanssa, nimi viittaa niemimaan halkaisevaan Alligator Alley -asvalttiväylään. 14,3 %, 62 IBU. Pehmeää kahvia ja suklaata. Kuivaa intensiivistä hyvälle maistuvaa tavaraa. Oikein sovelias session päätösolut. Kiitoksia jälleen osallistujille maistuvista oluista ja henkevästä seurasta. Päinvastoin kuin viime syksynä, tällä kertaa ei tarvinnut pullojen pohjia viemäröidä.