Nyt niin uusi LA-olut, etten löytänyt Untappdista. Näytti olevan myös tölkkimyynnissä. 7,7 %, varmaankin siis Uuden-Seelannin humalia, varsinkin kuivana. Vahva vaahto taas. Käytännössä kirkas tämäkin ja kultainen. Yksi heizi olisi tarjonnassa, mutta se jäi nyt kokeilematta. Mangoa, ananasta ja hunajamelonia on aromeissa. Pehmeää, trooppishedelmäinen maku intensiivisesti. Ei kovin erilainen kuin edellinen. Mehuisuus saatu hyvin toimimaan ilman kauran ja vehnän sameutta. Makeahkoa hedelmäisyyttä, mutta ei karamellisuuteen asti. Katkeruus olematonta. Ehkä tykkäsin edellisestä hieman enemmän, vaikka laatuolutta tämäkin. Päätin hidastella paikassa vielä hieman pitempään, jotta voin luontevasti siirtyä viereiseen Brioschi-panimoon, joka aukeaa klo 18. Täällä siis notkumista melkein neljä tuntia. 1.4 kilometrin päässä aukeaisi Pico Brew klo 1730, mutta tulisi turhaa edestakaisin-liikettä, jos palaisin sieltä Brioschiin. Ehkä Brioschi ei ole edes auki, mutta näin tällä kertaa. Milanon länsiosista jää muutama oleellinen kohde tsekkaamatta, mutta vaikuttaa selvästi siltä, että Milanon birra artigianale -skene painottuu eteläosiin. Idässä hallitsee suvereenisti Lambrate, mutta muuten siellä hiljaisempaa. Ja kuten jo sanottu, niin Milanon keskustassa ei ole oikeastaan mitään. Milano, La Birrofila, 22.3.2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti