Kun kiinnostuin kansainvälisestä jalkapallosta laajemmin 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla, Ranska oli valkoinen läikkä kartalla. Tiesin 50-luvun tapahtumat, Kopa ja Stade Reims, Fontainen maalikuninkuus ja MM-semifinaali 1958. Aulis Rytkönen oli pelannut Toulousessa 1952-60. Ne olivat kuitenkin kaukaista historiaa ja Ranska ei pelannut MM-lopputurnauksissa 1970 ja 1974. Rugby oli maassa suositumpaa kuin jalkapallo. Vähitellen futistietoisuuteni Ranskasta lisääntyi, St. Etienne hävisi katkerasti Euroopan Cupin finaalin 1976. Samoihin aikoihin alkoi kantautua huhuja uudesta ranskalaisesta huippulahjakkuudesta, jonka nimi oli Michel Platini. Vuoden 1978 kisoissa seurasin kiinnostuneena Ranskaa, joka pelasikin aika näppärästi. Kuolemanlohkossa Argentiinan, Italian ja Unkarin kanssa kyyti oli kuitenkin liian kylmää. Platini ei kuitenkaan pelannut erityisen hyvin.
1982 Ranska oli jo suuri suosikkini Espanjan MM-kisoissa pudotettuaan karsinnoissa entisen suosikkini Hollannin. Peli kulki Englanti-avaustappion jälkeen hienosti, mutta semifinaalissa tuli katkeraakin katkerampi pilkkutappio Länsi-Saksan barbaareille. Vieläkään en innostunut Platinin pelistä, keskikentän kollegat Jean Tigana ja Alain Giresse olivat vakuuttavampia. 1984 sitten EM-kisoissa kaikki klikkasi kohdalleen, Ranska voitti kaikki pelit, peli oli taivaallisen upeaa ja lopulta vakuutuin Platinistakin. Nyt hän lopulta pelasi maineensa veroisesti ja oli vähän aikaa maailman paras pelaaja ennen kuin Maradona sai aktinsa kasaan.
Myös Portugali oli 70-luvun puolivälissä tuntematon suuruus nuorelle jalkapallofanille. Tiesin tietysti 60-luvun tapahtumat, Benfica, Eusébio, MM-semifinaali 1966. Ne olivat lähihistoriaa ja Eusébio jopa pelasikin vielä, mutta en ollut koskaan nähnyt heitä. Portugalikaan ei päässyt MM-kisoihin 1970 ja 1974. Eipä päässyt myöhemminkään 1978 ja 1982. Siksi Portugalin maajoukkue ja sen ajoittainen hieno pelaaminen oli ehkä Ranskan turnauksen suurin yllätys henkilökohtaisesti.
Eipä Tanskakaan ollut esittänyt mitään 1970-luvun puoliväliin mennessä. Mutta sitten Allan Simonsen voitti Ballon d'Orin 1977, Lerby ja Arnesen loistivat Ajaxissa, muitakin tanskalaisia alkoi näkyä huippuseuroissa. Luin säännöllisesti World Socceria, joka valitsi Tanskan vuoden 1983 parhaaksi maajoukkueeksi maailmassa. Siksi Tanskan hyvät esitykset Ranskan EM-turnauksessa eivät tulleet yllätyksenä. Yllätys oli kuitenkin se, kuinka hyvä Tanska oli. Se pelasi kuin Hollanti 1974, mutta paljon nopeammalla tempolla.
Williamsin mukaan Euro 1984 on kaikkien aikojen paras EM-turnaus. Itse ehkä miettisin myös Jugoslaviaa 1976, mutta se oli vain neljän joukkueen turnaus. Platini on Williamsin mukaan Ranskan kaikkien aikojen paras pelaaja. Ja kyllä, Zidane mukaan lukien. Ja tietysti Platini oli hänenkin mukaansa 1984 maailman paras pelaaja. Myöhemmät sähläykset ovat himmentäneet miehen maineen, mutta pelaajan mainehan on tavallaan eri asia.
Ranskassa oli vain kahdeksan joukkuetta kahdessa lohkossa, samoin kuin 1980 Italian EM-turnauksessa, jonka Williams lyttää perusteellisesti. Itselläni on siitäkin turnauksesta lämpimiä muistoja, lähinnä Belgiasta ja Bernd Schusterista. Ymmärrän kyllä Williamsin näkemyksen. Silloin lohkovoittajat menivät suoraan finaaliin. 1984 lohkojen kaksi parasta pelasivat semifinaalit. Se oli ratkaiseva parannus.
Williamsin kirja on koristelematon kronikka. Ensin käydään läpi EM-karsinnat varsin perusteellisesti ja sitten lopputurnaus ottelu ottelulta. Teksti kuitenkin luistaa ja Williams välttää luettelomaisuuden. Toisaalta anekdootteja ja uusia yksityiskohtia on melko vähän, mitään kovin yllättävää ei tule esiin. Karsintojen kohdalla Williams luonnollisesti painottaa brittijoukkueiden kujanjuoksua, mutta tekstiä riittää hyvin kyllä kaikkien karsintavoittajienkin taipaleesta.
Skotlannin valmentaja Jock Stein teki nuorennusleikkausta ja epäonnistui pahasti melko kovassa lohkossa. Joe Jordan, Asa Hartford, Danny McGrain ja Kenny Dalglish heivattiin ulos. Stein joutui ottamaan Dalglishin takaisin, mutta Belgia meni jatkoon, mukana olivat skottien lisäksi Itä-Saksa ja Sveitsi. Portugali tiputti Valeri Lobanovskin Neuvostoliiton, vaikka Moskovassa tuli takkiin 5-0. Nikolai Larionovin etunimen Williams vääntää Sergeiksi. Tai ehkä Williams tarkoittaa Sergei Rodionovia, molemmat tekivät maalin ottelussa. Fedor Tšerenkov teki kaksi. Ratkaisu tuli Lissabonissa väärällä pilkkutuomiolla. Borovski kaatoi Chalanan boksin ulkopuolella ja Jordão veti 11-metrisen ohi Dasajevin. Blohinilla tolppalaukaus. Lobanovskille kenkää maajoukkueesta. Lohkon jumboksi jäi Suomi.
Englannin uusi manageri Bobby Robson tiputti Keeganin, mutta Tanska tiputti Englannin voittamalla Wembleyllä. Jugoslavia selvisi lopputurnaukseen äärimmäisen niukasti tasaisesta lohkosta ennen Bulgariaa ja Walesia. Romania pudotti Bearzotin Italian järkyttävästi jäätyneet maailmanmestarit. Pohjois-Irlanti voitti kahdesti Länsi-Saksan, joka meni silti lopputurnaukseen. Espanja tarvitsi 11 maalin voiton Maltasta selvitäkseen Hollannin kustannuksella turnaukseen. Senhän se teki, vaikka aluksi Juan Antonio Señor missasi pilkun. 12-1 -voitossa Sevillassa Señor teki viimeisen maalin.
Williams käyttää kirjasta 37% karsintojen kuvaamiseen. Sen jälkeen vielä pitkä kuvaus Ranskan MM-semifinaalista 1982. Yleistä hehkutusta Ranskan keskikenttätimantista, le carré magique, joka muodostui Michel Hidalgon löydettyä timantin pohjalle Luis Fernándezin. Tigana, Giresse ja Platini jatkoivat siitä mihin 1982 lopettivat. Myöhemmässä haastattelussa (2014) Hidalgo toteaa monen joukkueen pelaavan kolmella kutospaikan pelaajalla ja yhdellä kympillä. Hidalgo pelasi 1984 yhdellä kutosella ja kolmella kympillä.
Otteluista lukeminen on melko vaisu korvike niiden katsomiselle, mutta muistikuvat palaavat hyvin mieleen. Tanska puolusti avauspelissä Ranskaa vastaan ja hävisi 1-0, Allan Simonsen katkaisi jalkansa. Platinin maali oli kimmoke Søren Buskista. Amoros'lle punainen ja kolmen matsin pelikielto. Tigana vielä tässä parempi kuin Platini.
Belgia menetti ennen turnausta sopupelisekoilujen takia mm. Eric Geretsin ja Walter Meeuwsin puolustuksesta. 18-vuotias Scifo nuorin EM-pelaaja ennen Lamine Yamalia. Jugoslavian 19-vuotias Dragan Stojkovič pelasi myös. Jugoslavia taitava hyökkäyspäässä kuten aina, mutta hävisi kaikki pelinsä. Ranska-Belgia 5-0 oli suuri Platinin ja Ranskan näytös Nantesissa. Platinin hattutemppu, Hidalgo pelasi kolmella puolustajalla, Genghini viidenneksi keskikentällä.
Tanska säväytti ensi kerran voittamalla 5-0 Jugoslavian, joilla oli myös paljon paikkoja maalintekoon. Belgia meni Tanskaa vastaan 2-0 -johtoon Frank Vercauterenin hienolla maalilla, mutta Tanska käänsi 3-2 voiton. Myös Ranska-Jugoslavia 3-2, Miloš Šestićin hieno maali ja Platinin toinen hattutemppu. Ranska ja Tanska semifinaaleihin.
Toisessa lohkossa hieman vaisumpia pelejä. Portugalin uusi 18-vuotias tähti Paulo Futre ei pelannut, koska haluttiin myös nuorisomaajoukkueeseen. Romania käytti samanikäistä Gheorghe Hagia säästeliäästi. Portugalin joukkueessa sekavaa muutenkin, Benfican ja FC Porton kuppikunnat, Jordão ainoa Sportingin pelaaja, Chalana tähti. Semifinalistit selvisivät viimeisissä peleissä, Portugalille riitti 1-0 -voitto Romaniasta veteraanihyökkääjä Nenén maalilla. Espanja nitisti yllättäen kehnon Länsi-Saksan, vaikka Barcelonan Lobo Carrasco mokasi pilkun. Ratkaisu tuli ihanasti aivan lopussa toppari Macedan puskulla.
Upea semifinaali Marseillessa, tämä on jäänyt itsellekin hyvin mieleen, FRA-POR 3-2 jatkoajan jälkeen. Pakki Domerguen loistava vapaapotkumaali, sitten Portugalin veteraanivahti Bento erinomainen. Jordão puski Chalanan keskityksen sisään. Jatkoajalla Jordão sitten volleylla Chalanan keskityksestä Portugalin sensaatiomaiseen johtoon. Domergue tasoitti boksista Platinin kaatamisen jälkeen. Aivan lopussa Tigana rakensi Platinin voittomaalin.
Frank Arnesen oli ehkä Tanskan suurin tähti näissä kisoissa ennen Elkjæria, Laudrupia ja Morten Olsenia. Useimmilla oli monenlaisia vammoja, mutta vain Jesper Olsen puuttui semifinaalista, Simonsenin ohella tietenkin. Søren Lerby vei Tanskan nopeasti johtoon reboundista. Arconada piti Espanjan pelissä. Maceda iski taas lopussa, nyt Espanjan tasoihin. Elkjærilla useita paikkoja voittomaalin tekoon, samoin Laudrupilla aivan lopussa unelmatilanne, mutta Arconada selvisi. Jatkoajalla molemmilla paikkoja. Pilkuilla Elkjær sitten epäonnistui.
Finaalissa Espanjan Maceda ja Gordillo pelikiellossa. Ottelu oli antikliimaksi kahden taivaallisen semifinaalin jälkeen. Arconada hölmöili nyt Platinin löysän vapaapotkun sisään. Lopussa vielä Tigana vapautti Bellonen maalintekoon. Oikea joukkue voitti, mutta Tanskan taru jäi vaille täyttymystä. Espanja nitisti Tanskan MM-kisoissakin 1986. Lopulta yllätysvoitto 1992, mutta se tuli aivan eri planeetalta peräisin olevalla joukkueella. Tai siltä sen pelitapa ainakin näytti. Peter Schmeichel muuten kävi katsomassa Espanja-semifinaalin Lyonissa valvoen 36 tuntia. Sen jälkeen hän pelasi Hvidovren maalivahtina ottelun ja hävisi 1-8.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti