Jimmy Carter

1968 asuin Jormuan kylässä Kajaanin liepeillä. Mustavalkoinen televisio tuli taloon ja ehdin nähdä Grenoblen talviolympialaisista mm. Jean-Claude Killyn syöksylaskuvoiton. Kesäkuun alussa näin televisiosta Robert Kennedyn murhan Los Angelesin Ambassador-hotellissa. Ymmärsin jotenkin, että Kennedyjä oli tapettu aiemminkin. USA:n presidentiksi päätyi sitten niljakkaalta lurjukselta koko ajan vaikuttanut Richard Nixon, joka pommitti Vietnamissa lapsia kuoliaaksi. Nixon kyykähti Watergate-skandaaliin ja tilalle tuli äärimmäisen vaisu Gerald Ford, joka kuitenkin edusti läntistä suurvaltaa valtavaa julkisuutta Suomessa saaneessa Etyk-kokouksessa 1975. 

Uutta toivoa tuli USA:n 200-vuotisjuhlien jälkeen 1976, kun presidentin vaalissa Fordin voitti Kennedyjen perintöä jollain tasolla vaalinut Jimmy Carter. Tai niin ainakin silloin uutisoitiin. Carter vaikutti fiksulta Nixoniin ja Fordiin verrattuna, mutta kauden lopulla Iranin kiihkomuslimit pääsivät valtaan ja ottivat jenkkejä panttivangeiksi. Tämä nöyryytys johti Carterin tappioon seuraavissa vaaleissa. 

1980-luvulla Carter näyttäytyi luuserina, kun Ronald Reagan nitisti kylmän sodan lopuksi kommunistiklikin ja Neuvostoliitto hajosi. Mutta Carter jatkoi työtä kannatettavien päämäärien suuntaan mm. Lähi-idässä. Hän vaikuttaa nykykatsonnassa paljon fiksummalta tyypiltä kuin kukaan seuraajistaan Reagan, Bush Sr., Clinton, Bush Jr., Obama, Trump, Biden. 

1990-luvulla tutustuin USA:n kiehtovaan olutskeneen. Useissa yhteyksissä tuli esiin kotioluen laillistaminen Jimmy Carterin kaudella 1978. Se oli ratkaiseva lakimuutos, kiihkeimmät kotioluen tekijät siirtyivät pian kaupalliseen toimintaan ja USA nousi nopeasti kiinnostavimmaksi olutmaaksi. Maapähkinäviljelijä Carter oli kunnon kristitty ja tuskin oli kovin kiinnostunut oluesta. Silti hänen päätöksellään oli kauaskantavia seurauksia, jopa minunkin elämään. Carter sinnitteli 100-vuotiaaksi ja toivottavasti älysi ymmärtää positiivisen globaalin vaikutuksensa oluenystävien hyvinvointiin.