Olari Like A Lycanthrope

 Ensimmäistä kertaa uudenvuodenaattona pääsin hyödyntämään lähistöllä olevaa panimoa siten, että löntystelin hakemaan growlerin uunituoretta laatuolutta nautittavaksi kotioloissa. Tällaisesta ei voinut unelmoidakaan viime vuosituhannella ja on se ollut aika utooppista senkin jälkeen. Niinpä voi todeta, että koskaan ei ole asiat olleet yhtä hyvin kuin nyt. 

Olarin Panimo päästi ulos uuden west coast IPAn, 7,2 %, päähumalana Sloveniasta Styrian Wolf, johon olen aiemmin törmännyt vain chicagolaisen Marz Communityn ja puolalaisen Funky Fluidin oluissa. Tukena amerikkalaiset laatulajikkeet Simcoe, Chinook ja El Dorado. Kirkasta kultaista kamaa. Tuoksussa hieman karamellista hedelmäisyyttä, pihkaa todella tanakasti, maltaisuus pitää kokonaisuuden balanssissa. Kunnon katkeruus seuraa perässä, todella nautinnollisesti. Hyvin kuivaa, tuoksun karamellisuus häipyy tyystin, upeaa kamaa. Katkeruus melkein hallitsee kokonaisuutta, west coastia sellaisena kuin sen mielikuvissa tai unissa on tottunut ottamaan haltuun. Ehkä olen hieman herkistyneessä mielialassa, mutta kyllä tämä olut kipuaa Olarin tarjonnan kovimpaan kärkeen. Ostopaikka Helsinki, Olarin Panimo Konepaja. 

Blogin päivittäminen jatkui kuluneena vuonna ahkerana. Viimevuotinen ennätyspostausmäärä 1240 jäi odotetusti saavuttamatta, mutta ei kuitenkaan jäänyt kovin kauas, kun lukemaksi tuli 1160. Jos marraskuinen Australian reissu ei olisi peruuntunut, niin uusi ennätys olisi saattanut olla mahdollinen. Oletan, että 2023 jää kuitenkin jatkossakin ennätysvuodeksi. Koronaa edeltäneen huippuvuoden 2019 lukema 1133 ylittyi kuitenkin selvästi. Toteutunut kehitys ei ole tae tulevasta, mutta suunnilleen samanlainen tahti jatkunee ainakin jonkin aikaa. Elämänmuutoksia on koronan jälkeisen normalisoitumisen päätteeksi jo tapahtunut ja niitä on tulossa jatkossa lisää. Niillä voi olla ennakoimattomia vaikutuksia blogin sisältöön, suuntaan tai toiseen. Tilanne jää nähtäväksi.