Hagström Rauchweizenin keittoreissu

Virolahden Takatalo & Tompuri on suomalaisen modernin pienpanimokentän ehkä legendaarisin toimija. Kaikki mahdolliset palkinnot rohmunnut tinkimätön maatilapanimo satsaa laatuun ja omavaraisuuteen. Kun Hagström-hanke kääntyi kiertolaispanimoksi, niin oli heti selvää, että haluamme tehdä olutta Takatalon kanssa. Neuvottelukosketus saavutettiin kesällä 2023, mutta Mikko Suur-Uskin pannessa kahdessa vuorossa olutta tyydyttääkseen markkinoiden kyltymättömän Takatalo-kysynnän sopivaa aikaa yhteispanoon oli vaikeaa löytää. Lopulta sloti runnottiin kalentereihin yli puolentoista vuoden sovittelun jälkeen.

Virolahti on sen verran hankalasti saavutettavissa julkisella liikenteellä, että lähdimme Ari Nyforsin ja Rik Poppiuksen kanssa matkaan jo keittoa edeltävänä päivänä 5.2. Matka hyytyi heti alkuun, kun bussi jumittui valtiopäivien avajaisten aiheuttamaan liikennekatkokseen. Liikkeelle kuitenkin päästiin lopulta ja Haminassa oltiin noin varttitunti myöhässä. Mikko kyyditsi loppumatkan panimolle, josta matkaa Venäjän rajalle on vielä 22 kilometriä. Panimo oli itselleni ennestään tuttu toissa syksyn vierailusta. Matkan kuivattamia kurkkuja kostutettiin panimon tuotteilla ja Mikko pyöräytti iltapalaksi savukirjolohipastaa, huippulaatua tietysti. 

Teimme pienen kierroksen fasiliteeteissa ja siirryimme sitten vierastaloon, joka oli uusi tuttavuus. 1978 rakennettu tiilitalo, 330 neliötä ja alkuperäisessä erinomaisessa kunnossa. Upeaa retrofiilistä ja melkoista luksustakin. Paikasta löytyi mm. lämmitetty mittava uima-allas. Kävimme saunassa ja altaassa pariinkin otteeseen. Lämpimässä vedessä lilluessa Savubockia nauttien tuli jopa deeppurplemaisia mielleyhtymiä tyyliin Smoke on the Water. Teimme vielä viimeisiä viilauksia Hagström-oluen reseptiikkaan inspiroivassa tilanteessa. 

Oman tilan ohramallas ja oma savustamo ovat Takatalon kilpailukyvyn päätekijät. Niinpä oli alusta asti selvää, että myös Hagström olisi savuolut. Pienen pallottelun jälkeen päädyttiin savuvehnään, klassiseen Baijerin Frankenin rauchweizeniin, koska Mikko ei ollut aiemmin savustanut vehnää. Se oli sopivan eksoottinen tyyli Hagströmillekin. Jonkinlaisena esikuvana oli Schlenkerlan Rauchweizen, mutta Hagströmistä tulisi hieman vahvempi, noin 6,5 %. Tervalepällä ja katajalla savustettu Takatalon mallas on tietysti aivan erilainen kuin Schlenkerlan pyökkisavutuote. Suomessa rauchweizenia ovat tehneet ainakin Bryggeri Helsinki ja Maku, mutta niistä en oikein innostunut. Humalilla ei tässä Hagströmissä ole suurta roolia, mutta saksalaiset Magnum ja Tettnanger valikoituivat käyttöön. Tiedustelutietojen mukaan myös Schlenkerlassa on Tettnangeria. Pils-ohramallasta ja vehnämallasta oli savustettu 32 tuntia. Mikko ei ollut aiemmin käyttänyt nestehiivaa, mutta sellaiseen nyt päädyttiin. Sama WLP300, joka oli käyttövoimana myös Hagströmin Hopfenweissessa.

Mikko oli käynnistänyt mäskäyksen jo klo 6:30, mutta itse siirryimme panimon tiloihin vasta Mikon tekemän aamiaisen nauttimisen jälkeen noin 9:30. Siivilöinti kesti odotettua kauemmin ja Mikolla alkoi olla jo hermot kireällä. Paikalla oli myös Takatalon Tomi Tinkanen ja rauhoittelimme hermoja maistiaisilla Takatalon uutuustuotteista, mm. uudella versiolla Tuplahumala Pilsistä. Tässä versiossa saksalaista Akoya-humalaa, johon en ole ennen törmännytkään. Yrttistä ja mausteista vivahdetta, hyvin katkeruuttakin. Lopulta siivilöinti meni läpi ja pääsimme heittämään humalat keittoon. Mikko tarjoili vielä lounaankin kaiken keskellä. Kello 16 mennessä vierre saatiin siirrettyä käymistankkiin hiivan käsittelyyn. Itse pääsimme Tomin kyydissä takaisin Haminaan ja sieltä bussiin. Nyt ei siis ole tulossa katkeraa Hagströmiä, mutta eiköhän Takatalon savussa ja vehnähiivan estereissä ole ihan riittävästi elämystä. Lanseeraus maaliskuun puolivälissä. Nyt oli kyllä aikamoinen panoreissu, menee Hagströmin seikkailujen kärkipäähän. Virolahti, Takatalo & Tompuri, 6.2.2025.