Junaelokuva on mielenkiintoinen subgenre, joten asetuin kiinnostuneena katsomaan tätä Intiaan sijoittuvaa leffaa vuodelta 2007. Wes Anderson on myös tutunkuuloinen ohjaajanimi, mutta en käsittääkseni ole nähnyt yhtään hänen elokuvistaan. Toki olen saattanut sotkea miehen saman sukupolven Paul Thomas Andersoniin, joka on paljonkin tutumpi tekijä. Darjeeling-teos alkaa jokseenkin perustelemattoman harhaanjohtavasti, kun Bill Murrayta kuljetetaan vauhdilla intialaisessa taksissa juna-asemalle, jossa hän myöhästyy leffan nimessä esiintyvästä junasta. Murraylla ei ole mitään roolia jatkossa tarinassa. Laiturilla rinnalle juoksee Adrien Brody, joka ehtiikin junan kyytiin. Brody esittää yhtä kolmesta veljeksestä, jotka kuljettavat äskettäin kuolleen isänsä jäämistöä matkalaukuissa kohti jotain vuoristoluostaria, jossa heidän äitinsä toimii nunnana. Juonesta ei voi oikein puhua, elokuva rönsyilee kaikenlaisille sivupoluille. Näyttelijätyö on lähinnä vaivaannuttavaa. Junasta ei saada kunnolla elokuvallisia tehoja irti ja paikallisvärikin jää haaleaksi. Komediallisuus ei naurata vähääkään. Soundtrack on ehkä elokuvan mielenkiintoisin osa, vaikka siinäkään ei ole mitään loogisuutta. Kinksiltä kuullaan tuntemattomia biisejä, sitten Stonesin Play With Fire sekä Jake Nymanin puhkisoittama intialaissyntyisen Peter Sarstedtin hitti Where Do You Go To My Lovely. Pääasiassa soitetaan kuulemma Satyajit Rayn leffojen musiikkia, jota en tietenkään tunnista. Lopputekstejä taustoittaa sitten Jules Dassinin Joe-pojan ranskaksi vetämä Les Champs-Élysées. Rasittava teennäinen elokuva, jonka nuokuin kuitenkin läpi kutakuinkin hereillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti