Bruce Springsteen: Tracks II The Lost Albums, Twilight Hours

Springsteen julkaisi Western Stars -levyn 2019, mutta albumin kappaleita on työstetty vuodesta 2010 asti. Levylle valikoitui länteen jotenkin assosioituvat laulut, mutta muunlaisiakin Springsteen kirjoitti samassa kontekstissa. Nämä yleisemmät paikkaan sitoutumattomat kappaleet ovat nyt tässä Twilight Hours -otsikon alla. Mustavalkoinen urbaani kuvitus sateisine katuineen vie film noirin tunnelmaan ja sellaista todellakin on luvassa. Western Starsin tapaan musiikillisesti liikutaan Burt Bacharachin ja Jimmy Webbin jäljillä paisuteltuine jousisovituksineen. 

Sunday Love avaa pelin, jouset ja piano melankolisessa tarinassa, jossa oravanpyörässä juokseva toimihenkilö ei löydä pysyvämpää parisuhdetta sunnuntaipäiviksi. Mahtipontista orkestrointia, joka tulee jatkumaan pitkin levyä. Late In The Evening on alakuloinen kaipausballadi, jonka sävellys muistuttaa hieman Magic-levyn aurinkoisempaa biisiä Girls In Their Summer Clothes. Two Of Us tarjoaa lisää suurisuuntaista jousisovellusta. Sävellys ei ole kummoinen ja kappaletta venytetään lallattelulla. 

Lonely Town on ehkä levyn painopisteteos melkein seitsemän minuutin kestolla. Nyt melodramaattinen teksti siirtyy jo melkein parodian puolelle. Pianovetoinen hidas balladi on tämäkin. September Kisses on jo melkein Sinatraa, tämä on uudempi äänitys, puhaltimet kuohkeuttavat nyt menoa. Nimibiisissä Twilight Hours on jopa kitaraa ja lievää rokkaavuuttakin, mutta piano edelleen fokuksessa. I'll Stand By You on julkaistu 2019 Blinded By The Light -elokuvan soundtrackillä, mutta kuulin ensi kertaa tässä. Nyt isä laulaa lapsilleen, mutta tylsähköä toistoa on balladissa liikaa. 

High Sierra on tekstiltään levyn mielenkiintoisin ja oikeastaan se voisi olla Western Starsillakin. Tekstissä on samoja elementtejä kuin LA Garage Sessionsin Fugitive's Dreamsissa. Nimi on lainattu Bogart-leffasta, mutta itse tarina toistaa Robert Mitchum -klassikon Out of the Pastin juonen. Musiikillisesti teos ei erotu levyn muusta materiaalista. Sunlinerissa on kantrahtava komppi, laulu on korkealta ja simppelissä junatarinassa on optimisempi sävy. Another You painuu taas melankolian alhoon ja orastavat eroottiset metaforat eivät johda täyttymykseen. Piano kilkuttelee eteenpäin tylsää sävellystä. Dinner At Eight on vielä yksi samantapainen pessimistinen purkaus omalaatuisella bombom-väliosalla. Puhallinsektion kuljettama päätösbiisi Follow The Sun on mukavan kepeä ja positiivinenkin henkäys poikkeuksellisen tummasävyisen kokonaisuuden loppuun.

Springsteen sanoo jättäneensä tämän levyn julkaisun, koska kuulijat olisivat pitäneet teosta liian middle of the road -tyylisenä. Lausunto on hieman omalaatuinen. Todellinen syy lienee, että tämä ei ole Western Starsin tasoa, liikaa toistoa, sävellykset heikompia ja liian alavireisiä. Ei tämä niin tylsä ole kuin Inyo, mutta omat odotukset olivat kyllä korkeammalla.