Craft Beer Garden 2026, 2. päivä

Lähestyin Viikin olutfestivaalin toista päivää idän puolelta. Jonoa oli taas aloitusaikana, mutta kahden päivän lipulla sentään pääsi kohtuullisen nopeasti sisään. Kun aloituspäivänä join pelkkiä amerikkalaisia, niin nyt tavoitteena oli juoda eurooppalaisia oluita. Aloitin ranskalaisella Prizm Yonder TDH DIPAlla, jossa kollaboraattorina romanialainen Maktoob. 8,0 %, samea, ei tunnu kovin tuoreelta, selvä pettymys. Seuraavaksi Kataloniasta DosKiwis Tilt, 7,0 %, Citra ja Simcoe. Vähän diasetyylinen, vaikka hedelmäisyyttä on. Pettymykseksi jää tämäkin. Heivasin eurolinjan romukoppaan ja suuntasin Erkki Hämeen tynnyrialttarille, jonne oli perjantaina aivan liian pitkä jono koko ajan. Nyt sain vuoroni kohtuullisella jonottamisella ja asianmukaisesti pukeutuneella olutprofeetalla oli vielä tarjolla Tree Housen barleywinea Tree Of Reckoning, 17,7 %. 27 kuukautta Buffalo Trace -bourbontynnyrissä ja viimeistely Wellerin astiassa. Pehmeää, hedelmäistä, lämmittävää. Salmiakkia ja muutakin monimuotoisuutta, todella nautinnollista.

Tässä vaiheessa rupesi satamaan. Sellaista en ole ennen tässä festivaalissa kokenutkaan. Kun juhla-alueella on hyvin vähän aurinkosuojaa, niin eipä sitten ole sadesuojaakaan. Värjöttelin vähän aikaa kapean räystään alla, mutta lopulta oli paettava taproomin täyteen ahdettuihin sisätiloihin. Sade ei kestänyt kauaa, mutta sama tilanne toistui vielä kahdesti. Sisällä ollessa tilasin ajan kuluksi CoolHeadin omia tuttuja juomia. Nehän olivat ihan ok, mutta rajoittivat kapasiteettia tutustua festivaalin varsinaiseen antiin. Sade kasteli ulkotilojen istumapaikat, joten festivaalin loppuaika meni seisoskeluksi. Tämä luonnollisesti heikensi festivaalin yleisfiilistä. Jatkoin amerikkalaisella linjalla ja maistettavaksi Fast Fashion Table Surfer, west coast IPA, 6,1 %. Hyvin vaaleaa, sitrusta pehmeästi. Vähän katkeroakin, oikein mukavaa. Eurooppalaisista Katalonian Soma on sentään luotettava toimija ja Terpene DIPA (8,0 %, Idaho 7, Citra, Rakau ja Peacharine) oli oikein hyvää. Vaaleaa ja sameaa, kuohkeaa mehuisuutta. Ei juuri katkeroa, mutta ei haitannut. Heti perään Soman QIPA Midnight Club 12,0 %, Motueka ja Nelson Sauvin. Hyvin sameaa, täyteläistä, hedelmäisyyttä löytyy. Kuivaa, ei juuri katkeroa, mutta alkoholi peittyy taas hienosti.

Alkoi taas sataa. Ehdin tilata Barcelonan reissuilta tutun katalonialaispanimon Maresmen DIPAn Sumu Saunan, jota pakenin nauttimaan sisätiloihin. 8,0 %, Citra ja Nectaron. Omalaatuinen suomalaisnimi, muistaakseni tällä panimolla ei kuitenkaan ole konkreettisia Suomi-yhteyksiä. Vaaleaa ja sameaa, pehmeää trooppista hedelmäisyyttä, kuiva runko. Asiallista tavaraa. Sateen lakattua Rivingtonin tuplaheizi Slaxx, jossa yhteistyökumppaneina Lyypekin Sudden Death ja Donostian Gross. 8,0 %, Motueka, Citra ja Krush. Sameaa vaaleutta, kirpeää trooppisuutta. Tämä oli vaatimattomampi tapaus. Festivaalialueella soitettiin hirveää vanhaa suomalaista tanssimusiikkia, en pystynyt ymmärtämään. Wild Eastin italopilsissä L'Ultima Moda oli vahvuutta 5,0 %, Saphir-humalaa. Hieman sameaa, maltaista, ruohoisuutta. Ihan hyvää. Garagen tuplasumussa Drumsticks vahvuutta 8,0 %. Pehmeää kuohkeaa hedelmäisyyttä, sekä sitrusta että trooppisia sävyjä. Toimii hyvin. Viimeiseksi olueksi jäi Cloudwaterin TIPA Yeah Bro, 10,0 %. Mosaic ja Nelson Sauvin. Sameaa ja keltaista. Aika kylmää, todella hedelmäistä, puhdasta. Mutta toimii hyvin. Sade alkoi uudelleen, joten vietin vielä aikaa taproomissa ennen kuin pääsin siirtymään kuivin jaloin sporapysäkille. Alkupettymysten jälkeen löytyi siis hyvätasoista olutta tällekin päivälle. Sään takia ei kuitenkaan ollut parhaita festivaalikokemuksia.