John Trenhaile: Nocturne for the General

Kylmän sodan vakoiluromaani vuodelta 1985, sijoittuu pääosin Kuolan alueelle, Ristikentin vankileirille Tuuloma-joen varrelle. Paikka on puolivälissä Murmanskia ja Suomen rajaa, siellä oli ennen kuolansuomalainen kylä Ristikenttä. En ole aiemmin Trenhailea lukenut, tämä on hankalasti kolmas teos sarjassa, selviä viittauksia aiempiin. Suurin osa henkilöistä venäläisiä, autenttisuutta vaikea arvioida, kun ei tunne tarpeeksi venäläistä kulttuuria. Selvästikin yliarvioidaan Neuvostoliiton toimintatehokkuutta, mikä oli tyypillistä Sputnikin jälkeisessä läntisessä tarkastelussa. Helsingissäkin käydään, mainitaan merkillisesti KGB:n kenraali Vladimirov, voisiko tarkoittaa reaalipuolen Viktor Vladimirovia? Kirjan julkaisuaikana Neuvostoliittoa johti onneton kroonikkovanhus Konstantin Tšernenko, hänet mainitaan muutaman kerran huvittavan arvostavassa hengessä. KGB:n johtajakin esiintyy, esikuvana tuskin silloinen päällikkö Viktor Tšebrikov. Profeetallisesti tshetsheenien ongelmallisuus tuodaan esille. Pohjois-Norjassa olevaa toisen maailmansodan venäläissotilaiden muistomerkkiä Trenhaile perustelee jokseenkin harhaanjohtavasti itäisen Finnmarkin vanhalla venäläisasutuksella. Kristinuskon korostus ärsyttävää välillä, Trenhaile kirjoittaa kyllä enimmäkseen iskevän taloudellisesti ja Neuvostoliiton ahdistavuus tulee monipuolisesti esille. Suurimman osan kirjasta vie kaksoisagenttina toimineen KGB-kenraalin kuulustelu Ristikentissä, kuulustelijana nuori nainen. Illuusioton näkemys ja ryhdikäs loppu, mutta ei erityisen omaperäistä tekstiä, ei lähelläkään le Carrén tasoa.