Liliana Cavani: Ripley's Game

Tämä Patricia Highsmith -tulkinta pääsi aikoinaan yllättämään täysin puun takaa. Mikään Cavanin pitkällä uralla ei antanut odottaa näin laadukasta jälkeä. Tuntuu edelleen nautittavalta toistuvilla katsomiskerroilla. Perustuu samaan romaaniin kuin Wendersin Der amerikanische Freund ja vaikka elokuvat noudattelevat juonta varsin uskollisesti, ne ovat täysin erilaisia. Wenders vei tarinan teemat omiin vieraantumiskuvioihinsa ja Bruno Ganzin vereslihainen tulkinta siirsi painopisteen pois itse Ripleystä. Cavanin elokuva on lähempänä Highsmithin alkuteoksen henkeä, moraalittomuus ja musta huumori paremmin esillä. Yleensä aina niin ärsyttävä John Malkovich on tässä ehkä elämänsä roolissa Tom Ripleynä. Tummat naiset Lena Headey ja Chiara Caselli sekä Ray Winstone otteen menettävänä brittigangsterina loistavia. Kokemattomaa palkkamurhaajaa esittävä näyttelijä on vaatimattomampi, mutta se ei elokuvaa heikennä. Suvereeni visuaalinen ote, elokuva hehkuu Pohjois-Italian talven ruskeita sävyjä, myös Berliini-kohtaukset hienoja. Huippusnobi Ripley juo olutta pihvinsä kanssa. Wendersin elokuva voi olla kokonaisuutena parempi, mutta tämä on ehkä paras Highsmith-elokuva.