En ole ennen nähnyt ruotsalaisen mykkämestarin Victor Sjöströmin ensimmäistä Hollywood-leffaa vuodelta 1924. Myöhemmän megayhtiö MGM:n ensimmäinen elokuva, kankea nimi, mutta kieltämättä osuva. Venäläisen Leonid Andrejevin näytelmän tulkinta, hyvin visuaalinen ja muutenkin elokuvallinen rakenne. Erityisen näyttäviä ristikuvia. Ongelmana on osittain aihe. En ole koskaan ymmärtänyt sirkuksen viehätystä, en varsinkaan klovnien komiikkaa, ei mitään huvittavaa. Kaikki sirkuselokuvatkin ovat jääneet vieraiksi, Chaplinin, Browningin tai Fellinin klassikotkin. Noir-synkistely Nightmare Alley kyllä kolahti, mutta sekin enemmän sirkusmiljööstä huolimatta kuin sen ansiosta.
Seastrom/Sjöströmin leffa pureutuu nöyryytysteemaan, hieman Murnaun tai myöhemmän Sternbergin tapaan. Tiedeyhteisössä menestynyt tutkija putoaa ilman omaa syytään klovniksi, nainenkin pettää. Tunteet ovat jättimäisiä ja näyttelijätyö suurieleistä, se kuuluu mykkäilmaisuun eikä ole Sjöströmin otteessa mitenkään vastenmielistä. Ehkä kunnianhimo on ollut liian suurta, elokuva tarttuu vahingonilon ilmenemismuotoihin ja yrittää sitä kautta analysoida syvintä pahuutta. Henkilöhahmot ovat (nykykatsannossa) liian mustavalkoisia, sivuhenkilöiden lyhyet onnenhetket liian naiiveja, eläinpohjainen sirkusväkivalta liian suoraviivaista. Yritetään löytää ratkaisuja elämän peruskysymyksiin, helppoja vastauksia ei kuitenkaan ole. Mietityttävä teos, mutta ei kovin tyydyttävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti