Daniel Woodrell: Winter's Bone

Luin joskus 10 vuotta sitten Daniel Woodrellin esikoisteoksen Under the Bright Lights, runollinen rikolliskuvaus, joka sijoittuu Louisianan rämeille. Woodrell on kuitenkin kotoisin keskilännestä Missourista ja tämä uudempi kirja sijoittuu sinne. Ollaan Etelä-Missourin Ozark-ylängöllä, joka on USA:n kurjimpia takapihoja. En ole käynyt siellä, mutta sellaiseksi Woodrell kotiseutunsa kuvaa. Ihmiset ovat pohjattoman köyhiä, sataa lunta ja räntää, kaikkialla on sohjoa ja mutaa. Winter's Bonen päähenkilö on 16-vuotias tyttö Ree, jonka isä on ammattimies, hän on laakson paras metamfetamiinin valmistaja. Isä on kadonnut, on kai paossa oikeudenkäyntiä ja takuusummaan sisältyvä perheen talo on menossa vasaran alle, jos isää ei löydy. Reen äiti on mielisairauden lamaannuttama ja Reellä on 8- ja 10-vuotiaat veljet. Kaikki lepää Reen varassa ja hän ryhtyy etsimään isäänsä. Melkoinen asetelma ja tästä siis vasta lähdetään liikkeelle. Seudulla ei näytä juuri olevan tavallista työtä tekeviä ihmisiä, kaikilla on samantapaiset nimetkin, insesti on todennäköisesti yleistä. Ree haaveilee pääsevänsä armeijaan, eli siis Irakiin tai Afganistaniin, muuta ulospääsyä Ozarkista ei tunnu olevan. Woodrell laajentaa näkymää toinen toistaan karummilla yksityiskohdilla Reen etsiessä isäänsä. Teos on suppea ja senkin tilan Woodrell käyttää pitkiin kuvaileviin lauseisiin karusta luonnosta ja ihmisten aikaansaannoksista. Juoni ei ole juuri tässä esitettyä kummempi pääkohdiltaan, varsinaisena rikosromaanina tätä ei ehkä voi pitääkään. Lohduttomasta kokonaisvaikutelmasta huolimatta valoakin on näkyvissä. Woodrellin tyyli ei ole erityinen suosikkini, mutta vaikuttavaa jälki on. Teoksesta on juuri valmistunut kohuttu elokuvatulkinta, joka on todella mielenkiintoista päästä näkemään.