Esox California Common

En oikein muista milloin olisin kotiolutta juonut viimeksi, ehkä joskus 80-luvulla. Tietysti monet kokeilluista pienpanimoista ovat niin kotikutoisia, että rajaa on joskus vaikea hahmottaa. Nyt kuitenkin pääsin kokeilemaan oululaisen olutbloggaaja Esoxin (nimi tarkoittanee haukea) aitoa kotituotantoa. Selvästikään kyseessä ei ole mikään aloittelija, saamassani kokeilusatsissa oli heti kuusi erilaista olutta, eikä mitään tavanomaisimpia tyylejäkään. Ensimmäisenä kokeiluun pääsee sarjan kevein olut, jonkinlainen kalifornialaisen höyryoluen ja saksalaisen pilsin välimuoto. Oljenvärinen samea olut, keskirunsas vaahto, kohtuullisesti hiilihappoa. Flunssan oireet hieman häiritsivät arviointia, mutta en halunnut enää odottaa. Maku on hedelmäinen, hieman makea, humalointi varsin runsas, mutta ei kovin pitkäkestoinen. Tulee mieleen saksalaiset suodattamattomat lagerit, kellerbierit, pikemminkin kuin esim. höyryolut Anchor Steam. California Common on siis pohjahiiva, joka kuitenkin pystyy toimimaan korkeammassa pintahiivalämpötilassa. Humalalajikkeet Hersbrücker ja Saaz, pils-, münchener- ja karamellimaltaita. Alkoholia noin 6%, pantu viime juhannuksena. Ei mitään virhemakuja, todella vakuuttavaa. Maussa on jotain vehnäolutmaisuuttakin, pientä esterisyyttä ehkä, tuoreutta ja kuohkeutta myös. Koska hiivaa lukuunottamatta muut raaka-aineet saksalaisia, on germaanitunnelma odotettu. Kerroin Esoxille, että arvioin oluet samoilla kriteereillä kuin yleensäkin, koska en oikein tiennyt mitä odottaa. Mihinkään tasoitukseen ei todellakaan ole tarvetta, tämähän on täysin ammattimaista tavaraa. Tietysti kotipanijalla on etunaan täysi riippumaton toimintavapaus, jota kaupallisella toimijalla ei ole. Toisaalta kotioloissa voisi kuvitella olevan monenlaisia rajoituksia, jotka vaikeuttavat toimintaa. Persoonallinen ja luonteikas olut, vaikka kovin hienovaraisessa tyylisuunnassa liikutaankin. Rima nousi siis jo varsin korkealle, odotuksetkin kohoavat seuraavista oluista.