Mikkeller I Beat yoU

Oluen nimessä on poikkeuksellisesti viimeisessä sanassa suurella loppukirjain eikä alkukirjain. Näin nimestä erottuu kirjaimet IBU ja se kertoo asiaan vihkiytyneille salaseuramaisesti saatanallisen viestinsä: tässä niitä IBUja on. Voisi siis olettaa että oluen sielua, maustekasvi humalan määrää, ei ole kutistettu teollisuustuotteiden tasolle. Etiketin mukaan niitä on useampaa sorttia: Herkules, Warrior, Centennial, Amarillo, Simcoe, Columbus. Tämä tupla-IPA on tehty Skotlannin Aberdeenissa, Mikkellerin selvän hengenheimolaisyrityksen BrewDogin laitteistolla. Vaalean ruskeaa sameaa heikosti vaahtoavaa olutta. Alkoholia melko tarkasti mitatun kuuloisesti 9,75%. Pihkainen (yli)kypsän hedelmäinen olut, paljon kuivempi kuin eilinen IBU-hirviö, mutta ei tässäkään katkeruus äärimmäisen pitkälle vietyä ole. Samantyyppinen vihannes/yrttivivahde kuin monissa tanskalaisoluissa. Amerikkalaisten laatu-IPOjen kuohkeus, pehmeys, tuoreus, raikkaus, elastisuus jää puuttumaan. Mallasrunko kai tässä yksi ongelma on, vaikka humalia jumaloisikin, niin vahvan mallasopposition nekin tarvitsevat loistoon päästäkseen. Mallastakin on haalittu eri puolilta, Maris Otter ja Münchenistä tavallista ja karamellimallasta, mutta määrä ei ilmeisesti riittävä. Ei tämä mikään huono olut ole, vain liian yksiulotteinen. Mikkellerin kokeilunhalu ja innokkuus on ihailtavaa, tulokset aina vaihtelevat tällaisessa toiminnassa.