A. Le Coq Pils

Vajaan viiden vuoden bloggauksen raaka materiaalinen hyöty on ollut melko vähäistä. Eriasteisesti epämääräisiä yhteistyötarjouksia on tippunut, jopa mainostajilta, mutta en ole langennut näiden seireenien houkutuksiin. Katu-uskottavuuden myyminen muutamalla pennosella ei ole tuntunut kannattavalta. Elokuvalippuja, konserttilippuja tai futismatsilippuja ei ole näkynyt. Kirjallista materiaalia olen saanut joiltakin suunnilta ilman rahallista korvausta ja esim. Esoxin kotioluita olen päässyt maistamaan. Onpa jokunen baariomistaja tarjonnut oluenkin. Varsinaisesti ensimmäinen kaupallisen tahon merkittävä yhteydenotto tapahtui pari kuukautta sitten, kun Olvia lähellä oleva taho tarjoutui lähettämään tuotenäytteitä. En ollut ainoa kohde, raumalaiskollega Harri Metsäjoki jopa epäili kyseessä olevan olutbloggaajien kotiosoitteiden kalastelu, jonka seurauksena ovikelloa pirauttaisivat liivimiehet. Näin ei sentään käynyt, mutta eipä Olvin suunnalta kuulunut muutenkaan enempää, ehdin Olvin pari uutuustuotettakin hankkia oma-aloitteisesti. Nyt kuitenkin paketti-ilmoitus saapui ja hieman pomppivin sydämin ja ympärille pälyillen astelin lähetystä noutamaan Oulun pääpostista, joka sijaitsee arveluttavalla alueella Chinatownin ja Red Light Districtin välissä.

Paketissa oli 10 näytettä, puolet oluita. Suurin osa ennestään tuttuja, joten varsinaisesti blogikelpoiseksi materiaaliksi jäi oikeastaan vain tämä virolaispilsneri. Pullon mukaan tehty todellakin Tartossa eikä Iisalmessa, vihreä pullo mukailee tšekkiklassikoiden muotoja. Vaahtoa syntyy mukavasti kirkkaan kauniiseen olueen. Maku on maltainen, leipäinen ja kevyesti katkeroinen. Ei diasetyyliä, sitähän sopisi odottaa tšekkipilsiltä. Humalointi on aivan liian varovaista, on pelätty että lagerpoika voisi maistaa jotakin. Ei tämä kehnoimpia tehdaslagereita ole, mutta ei erotu harmaasta massasta millään tavalla.