Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksom on minulle täysin uusi tuttavuus, vaikka kyseessä on tietysti jo veteraani, lähes 30 vuotta sitten debytoinut taitelijanimeä käyttävä kirjailija, kotoisin Torniolaaksosta. Tuore runollinen matkakirja, junaromaani Siperian radalta, ei tosin Vladivostokiin asti, kirjassa matkustetaan Moskovasta Mongoliaan. Elokuvallinen asetelma, kaksi päähenkilöä, suomalainen nuori nainen ja venäläinen keski-ikäinen mies, samassa junahytissä viikkotolkulla. Mies puhuu koko ajan, takaumina naisen muistikuvia aiemmista tapahtumista. Hyvin hallittua kerrontaa, toistoja, Liksom käyttää jopa luetteloita tehokeinona. Sijoittuu Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin 80-luvulla, Afganistanin sodan aikana. Ympäristöön Liksom vaikuttaa suhtautuvan jonkinlaisella rappioromantiikalla, kaikki on haisevaa paskaa, mutta se ei näytä päähenkilöä vaivaavan. Mongoliassa kaikki on vielä surkeampaa. Periaatteessa surkea aihe ei haittaisi, mutta mitään mielenkiintoa Neuvostoliittoa ja Venäjää kohtaan Liksom ei saa aikaan. Venäläinen mies on väkivaltainen alkoholisti, luultavasti murhaajakin. Jonkinlaista ymmärtävää särmää Liksom rakentelee miehen suhteen, jopa ihannointiakin, useita naisiahan tunnetusti eivät kiltit ja kunnolliset miehet kiinnosta. Tylsää heistä lukeminenkin tietysti olisi.

Taitava teos siis, mutten erityisemmin innostunut. Matkan pointtikin jäi itselleni hämäräksi, mutta se on varmaan henkilökohtainen ongelmani. Kovasti innoissaan nainen näyttää lopussa olevan päästessään lopulta saastasta Moskovan valoihin. Jonkinlainen häiriötekijä oli myös maantieteellisen realismin häviäminen loppuvaiheessa. Mongoliaan pitäisi Siperian radalta kurvata tietysti viimeistään Ulan Udessa, mutta Liksom hypähtää saman tien tuhansia kilometrejä itään Amurin rannalle "miljoonakaupunki" Habarovskiin, josta päähenkilö vielä käy näköjään paikallisbussilla satojen kilometrien päässä Ohotanmeren rannalla. Varmaan fiksu runollinen siirto, mutta Habarovskin episodi ei tunnu tuovan mitään lisäarvoa teokseen. Yksityiskohdissa myös harmittavia horjahduksia. Liksomia pidetään Venäjän asiantuntijana, mutta uskomattomasti heti alkumetreillä Liksom romahtaa klassiseen mokaan kutsumalla Jaroslavlia Jaroslaviksi. KGB:tä ei ollut vielä 30-luvulla. Ulrike Meinhofin nimikään ei mene oikein. Irkutskia Liksom kutsuu Siperian pääkaupungiksi, asia ei ole yksiselitteinen, mutta Novosibirskillä on titteliin vahvemmat perusteet. Krim näyttää sijaitsevan Etelä-Siperiassa, mutta se oli varmaan taiteellinen ratkaisu.