Ruotsi - Portugali 2-3

En ollut uskoa onneani, kun jo kertaalleen siirtynyt Tukholman työreissu osui MM-jatkokarsinnan toisen ratkaisevan osan kohdalle. Ja sitten Ruotsin vastustajaksi arvottiin Portugali. Vastakkain siis nykyjalkapallon suurimmat persoonallisuudet, Zlatan Ibrahimovic ja Cristiano Ronaldo, eeppinen showdown mahdollisimman kovilla panoksilla. Fiilis heikkeni, kun ottelun kiinnostavuus ja lippujen kysyntä räjähti pilviin. H-hetkenä olin tietysti kärppänä nettkaupan ovella, mutta pääsin jonosta sisään vasta 20 minuutin jälkeen. Liput myytiin loppuun 13 minuutissa. Olin jo luovuttamassa, mutta pari viikkoa ennen ottelua Portugalista palautui 2 800 lippua yleiseen myyntiin. Jonottelin sitten laiskasti uudelleen nettikaupan jonossa ja pääsin sisään seitsemän minuutin kohdalla. Kaikki jo menneet, pelkkää ei-oota tarjolla. Nyt luovutin lopullisesti ja painuin lounaalle. Palattuani vajaan tunnin kuluttua huomasin, että selain on edelleen Ticnet-lippukaupassa. Kokeilin huvin vuoksi vielä uudelleen ja nyt hämmentävästi tärppäsi, naurettavan halpa 400 kruunun lippu toiseen päätyyn keskelle lusitaanifaneja. En ollut uskoa onneani, olin mukana.

Ensimmäisen osan Lissabonissa Portugali voitti 1-0 Cristiano Ronaldon myöhäisellä maalilla. Jännite säilyi siis kihelmöivänä, molemmilla vielä kaikki mahdollisuudet voittaa. Satuin majoittumaan Tukholman ottelua edeltävän yön Sheraton-hotellissa. Kun saavuin hotellille taksilla, ulko-oven edusta kuhisi kirkuvia teinityttöjä. Kuski kysäisi, olenko mahdollisesti joku rock-tähti. Mitä ilmeisimmin Portugalin joukkue majaili samassa hotellissa ja tytöt odottelivat Cristianoa paikalle. Pääsin tungoksen läpi ilman vaikeuksia ja en sitten törmännyt hotellissa Portugalin pelaajiin.

Uusi Friends Arena lähellä purettua Råsundaa Solnassa, alle kymmenen minuutin matka täyteen ahdetulla pendeltågilla keskusasemalta. Kylmä ja kostea marraskuun myöhäisilta, ottelu pelattiin kuitenkin katto auki. Selvä taktinen veto, isännät aikoivat hyydyttää kuuman latinoveren kalsealla säällä. Oma paikkani oli loppujen lopuksi keskellä ruotsalaiskannattajia, vähälukuinen vierailijakannattajaryhmä oli siirretty eri suunnalle.

Hyvä tunnelma, äänekästä kannatusta, ei ihmeempiä seremonioita, vaan suoraan asiaan. Ruotsi aloitti samalla kokoonpanolla kuin Lissabonissa, kiistanalaisesti vanha suosikki Anders Svensson edelleen penkillä. Zlatanin jälkeen on on suuri aukko, muut ruotsalaiset ovat kovin keskinkertaista tasoa. Portugalilla puolestaan Cristianon ohella esim. Nanin ja Moutinhon kaltaisia lahjakkuuksia. Tämä näkyikin tunnustelevan ensi jakson aikana. Portugalin maalintekoyritykset terävämpiä, ruotsalaisilla ei tarpeeksi taitoa. Selvästi Ruotsi oli hermostunut, ei uskaltanut hyökätä täysipainoisesti. Sekä Cristianolla että Zlatanilla kohtuupaikat, molemmat vetivät yli.

Luova veteraani Svensson sitten mukaan toiselle jaksolle. Painetta Portugalin maalille, avopaikka Kacaniklicille, mutta maalivahti tiellä. Heti perään vastahyökkäyksestä Cristiano Ronaldo pääsi irti ja rankaisi, Isaksson ehkä hieman flegmaattinen tilanteessa. Peli vaikutti ratkennelta, vierasmaalin takia Ruotsi tarvitsi nyt kolme maalia. Tähänastisen esityksen perusteella ei vaikuttanut mitenkään mahdolliselta. Ruotsi innostui kuitenkin nyt lopulta hyökkäämään ja Källströmin kulmapotkun Zlatan pukkasi verkkoon aivan vapaasti. Sitten Howard Webb ei antanut rangaistuspotkua laatikkotilanteesta, yleisö alkoi käydä jo kierroksilla. Vapaapotku kuitenkin syntyi aivan 16:n rajalta. Zlatan veti matalan, joka upposi hieman yllättäen takanurkkaan. Onnistuin ottamaan tapauksesta kuvankin, jossa pallo venyttää Portugalin verkkoa. Yleisö villiintyi, paikka Brasilian kisoissa oli nyt yhden maalin päässä ja peli tuntui kulkevan hyvin. Kacaniklic hukkasi vielä toisenkin paikan, mutta sitten tapahtui käänne. Ruotsi panosti liikaa hyökkäykseen, suhteellisen kokematon topparipari ei pystynyt käsittelemään Cristianoa. Kaksi hallittua kaunista maalia, Ruotsi oli hieman hämmentävästi lyöty lopullisesti. Tunnelma siis hiipui huomattavasti, mutta mitään häiriökäyttäytymistä ei esiintynyt. Portugali oli selvästi parempi joukkue, varmaan monen ruotsalaisenkin mielestä. Erittäin hieno elämys, vahvatunnelmaisin ottelu, jonka olen Ruotsissa nähnyt. Olin jo kirjoittaa, että vahvatunnelmaisin Pohjoismaissa, mutta vuoden 1997 Suomi-Unkari -matsia on vaikea ylittää.