keskiviikko 16. elokuuta 2017

HIMA-kotiolutmaistelutilaisuus


Elokuun trendinä on ollut kotiolutteistinkien pitäminen luonnon helmassa, silti urbaanisti. Viime viikollahan Level Eleven järjesti sessionsa Lenininpuistossa ja nyt oli vuorossa toinen helsinkiläinen yhteisö HIMA. Miljöönä oli nyt hillittyä arvokasta idylliä henkivä kerrostalon sisäpiha Vallilassa, lähes naapurikorttelissani. Ulkohuoneen Ilkka Sysilän kanssa oltiin jälleen kunniavieraina, tarjoilusta vastasivat HIMAn ohella kotiolutvalmistajat Hermannista, Punavuoresta, Vantaalta ja Keravalta. Toipa Level Elevenin Mikko pari samaa oluttakin kuin viime viikon sessiossa.

Homma potkaistiin käyntiin Eiran ja Punavuoren rajoilta ponnistavan Bonanza Brewingin Road House APAlla, 4,5%, klassiset Sysilän kiroamat jenkkihumalat Columbus, Citra, Cascade. Näyttää hyvältä, trooppista hedelmää, vähän hiilihappoa, ei katkeroa kovin paljoa. Ohuehkoksi jää, voisi olla hieman pyöreämmän pehmeä, mutta puhdas tämä oli.


Seuraavana pullotuspäivien nimipäiväsankareita suosivan HIMAn hefeweizen Nikodemo, 4,8%. Huikeat fenoliset aromit, purukumia ja makeahkoa banaania. Tämäkin aavistuksen kevytrunkoinen ja liian makea minun makuun, mutta ei mitään sivumakuja tässäkään. Heti perään Bonanzan oma vehnäolut El Hefe, 4,9%. Tässä oli huomattavasti enemmän hiilihappoa kuin Nikodemossa, selvästi kuivempi myös, oikein näppärä.



Pienenä kuriositeettina Level Elevenin 5,2-prosenttinen IPA, olikohan keiton numero 12. Ei enää tuoretta ja jokin kontaminaatio oli päässyt mukaan. Kuohui voimakkaasti pullosta, pienen maistiaisen perusteella intensiivistä kuivaa olutta, jossa jokin pohjaan palanut vivahde ei tuntunut hyvältä. HIMAn Virta Pale Ale oli käyty tekemässä Tampereella Brewcatsien kotilaitteistolla. 5,7%, hedelmän kuoria keitossa seassa. Kirkas ulkonäkö, herukkainen marjainen tuoksu. Ohuehko, mutta raikas. Ei katkeruutta, ei tosin hedelmätkään erityisemmin korostu.

Kegistä tarjoiltu Hermannissa tehty pale ale oli session toinen kuriositeetti. Käytössä ollut viiden litran Pico-laitteisto, jolla tehtyä olutta en muista ennen juoneeni. Käsittääkseni tässä systeemissä valmistajan kädet ovat sidotummat, raaka-aineet tulevat valmiina paketteina tms. Hyvin vaalea samea olut, 5,5%. Viljainen tuoksu, jatkuu maussakin. Liian vähän hiilihappoa, muutenkin hyvin ohut, hedelmäisyys häviävän laimeaa. Olut poikkesi selvästi muista, varmaankin prosessin takia.


Vantaalta Kaarlon Kaljakamarista pöytään iskeytyi White IPAa, 5,8%, 60 IBU, Citra, Simcoe, Centennial, valkopippuria ja korianteria. Hieman mausteinen belgihiivainen perustuntuma, mausteet eivät korostu. Vähän katkeroakin. Tämäkin oli puhdaspiirteinen suoritus. Keravan Kotipanimon edustaja ei itse päässyt paikalle, mutta olut oli toimitettu perille. Smash Mosaic IPA, 7,8%. Herukkaa, liian lämmin tarjoilulämpötila. Sinkkuhumalana siis Mosaic, hedelmäisyys monimuotoista, mutta myös parfyymin ja liuottimen vivahde. Jälkimmäinen oli selvästi häiritsevä sivumaku ja katkeruuskin jäi vajaan puoleiseksi. Esikuvana oli ollut BrewDogin IPA Is Dead -sarjan Mosaic-versio, jota en ole kokeillut.

Ennen kokeilemattomien oluiden viimeisenä HIMAn Sture IPA, 7,1%, Centennial, Chinook, Amarillo, laskennallisesti 180 IBU, jolla ei tietenkään merkitystä todellisen katkeruuden kanssa. Se olikin vaisua. Trooppista hedelmää hyvin, tosin lievän hartsisuuden leikkaamana. Pihkaa ja muutakin makua reippaasti ennen jälkimakua, mutta en täysin innostunut. Hyvän IPAn rima on nykyään aika korkealla ja tämä hieman tasapainoton olut ei sitä ylittänyt. Rima kuitenkin putosi, joten kyseessä ei mikään limbo.

Lopuksi vielä maisteltiin Level Elevenin tummia oluita, joita läsnäolijoista Ilkka ja Kaarlo itseni ohella ehtivät jo viime viikolla tsekata. Varsin samoilta maistuivat nytkin pienen hörpyn perusteella. Kokonaisuutena erinomainen tunnelma sessiossa, oluiden taso hyvää, kiitoksia järjestäjille ja oluiden tuottajille.

Ei kommentteja: