Angleterressa oli caskin ohella uudesta Protosta keg-tavaraakin, joten oli helppo ratkaisu suorittaa kevyt vertailu tarjoilutavoista. Nyt jalkalasi ja 40 cl, 8,10€. 50 senttilitran riilipaintti maksoi 9,10€. Tuoksussa hieman märkää koiraa ikävänä ensivaikutelmana. Maku on tasaisemman trooppishedelmäinen, ei kuohkeaa pehmeyttä. Marjaisuus ei tunnu tulevan mukaan ja pihkaisuuskin leikkautuu flätimmäksi. Katkeruus pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin caskissa. Aika huikea ero. Tässähän tulee mieleen ne halcyon daysit, kun päätin liittyä CAMRAn jäseneksi. Cask-käsittely saa aivan käsittämättömän monimuotoisemman makukirjon esiin tästä sinänsä varsin keskinkertaisesta oluesta. Ero on suunnilleen sama kuin musiikissa rouhealla intensiivisellä hikisellä fiiliksellä vedetyllä liverutistuksella ja kliinisellä virkamiesmäisellä studiopuristeella. Rosot on kuohittu pois, olut on edustuskelpoinen, mutta samalla katoaa paljon muutakin. Angleterre, 7.6.2018.
2 kommenttia:
Voineeko asiakas halutessaan, nyt ja jatkossa, olutta tilatessaan varmistua keg-Malmgårdin alkuperästä (Pernaja/Mikkeli)?!
Niinpä, Malmgård-brändi on nyt koko MBH-konsernin teollisessa käytössä, asiakas ei voi baaritilanteessa tietää hanaoluen valmistuspaikkaa. Tässä tapauksessa kyseessä mitä ilmeisimmin Loviisan Pernaja, mutta eihän se varmaa ole.
Lähetä kommentti