Näin nuoruudessa tämän Fordin ensimmäisen ääniwesternin useamman kerran. Kun sitten tutustuin Fordin myöhempiin tuotoksiin ja Hawksin Rio Bravon kaltaisiin mestariteoksiin, muistikuvissa Hyökkäys erämaassa alkoi tuntua jotenkin alkeelliselta ja vanhanaikaiselta. Kun sitten näin pitkän tauon jälkeen Stagecoachin uudelleen, hämmästyin miten hyvä se on. Ei ihme, että Orson Welles tutki elokuvaa tarkkaan valmistautuessaan Citizen Kanen ohjaamiseen. Hyvältä ja todella tiiviiltä leffa näytti nytkin, tempo on hyvä, ei mitään rönsyjä. Lordsburg, Geronimo, Overland Stage Line, Wells Fargo, Shall We Gather at the River, Monument Valley, kaikki tuntuu legendaariselta. Westernit ovat usein road movie -muotoisia, varsinkin tämä. Ehkä hahmot ovat liian stereotyyppisiä, mutta sehän voi johtua siitäkin, että niitä on myöhemmin matkittu niin paljon. Thomas Mitchellin humalainen örvellys on aavistuksen rasittavaa, mutta se on pieni puute. John Carradinen kasvojen kapeus hämmästyttää kerta toisensa jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti