lauantai 20. kesäkuuta 2020

Louis Malle: Atlantic City, U.S.A.

Ensinäkemällä tykkäsin kovasti Atlantic Citystä, mutta nyt tuntui huomattavasti valjummalta. Ehkä olen nähnyt sittemmin liikaa parempia neonoireja tai DVD-kopion suttuisuus häiritsi liikaa. Alkuteksteissä oli britti-DVD-versiossa elokuvan nimessä U.S.A.-lisäys, sitä en muista aiemmin noteeranneeni. Wikipedian mukaan tarkennus oli ranskalaisessa versiossa, mutta tämä ei ainakaan dubattu ollut. Susan Sarandon on hehkeä uhkapeliammattilaisena, mutta Burt Lancasterin harmaassa pantterissa ei ole tarpeeksi arvokkuutta tai arvoituksellisuutta. Teatterimies John Guaren käsikirjoituksessa ei ole riittävää intensiteettiä, Malle tavoittaa kyllä Atlantic Cityn boardwalkin kadonneen aikakauden nostalgian, mutta tarina ei ole kiinnostava. Alkutekstien taustalla nähdään massiivisen Traymore Hotelin räjäyttäminen 1972, siis kahdeksan vuotta ennen elokuvan valmistumista. Aina yhtä vakuuttava limanuljaska Michel Piccoli on liian pienessä roolissa, jotta taso kohoaisi tarpeeksi. Olen luullut, että hissityyppisiä autoja nostelevia parkkitaloja on lähinnä Saksassa, mutta näkyy niitä olleen jo 40 vuotta sitten New Jerseyssä. Bruce Springsteen julkaisi kaksi vuotta myöhemmin Atlantic City -kappaleen, mutta sillä ei liene elokuvaan erityisempää yhteyttä.

2 kommenttia:

kirjoitti...

Tuli katsottua joskus 80-luvun puolivälissä VHS-vuokravideolta, pariinkin otteeseen viikonlopun aikana. Muistan pitäneeni elokuvasta, tajusi jo siihen aikaan että elokuvissa oli eroa ihan tuotantoarvojen suhteen, kamerakulmat, nopeat zoomit jne, jyvät erottuivat akanoista.

Oletko nähnyt harvinaisuuden, itse olen jo pari vuotta koittanut metsästää elokuvaa jonka näin 80-luvulla leffakerhossa, James Tobackin Love and Money, osissa Ray Sharkey, Klaus Kinski, ja mm. King Vidor hauskassa pikkuroolissa?

Kyllä olutkin voi olla pahaa, palautusjuomien PU ja oakham Citra jälkeen Brewdogin neipa 5% Hazy Jane, hyi helvetti! ananakset ananaksina ja oluet oluina. -Juha

Ari Juntunen kirjoitti...

Love and Money on näkemättä, samoin esikoisohjaus Fingers. Näin Tobackin kolmannen elokuvan Exposed ja tykkäsin kovasti, en kyllä enää paljoa muista.