En ole ennen nähnyt Attenboroughin ohjausdebyyttiä. En, vaikka kyseessä on harvinaisesti suosikkikirjailijani Len Deightonin käsikirjoitus. Virallisesti Deighton oli vain toinen tuottajista. Onpa omaperäinen leffa, selvästi epämääräistä mainettaan parempi. Kyyninen musiikkipainotteinen pasifistinen satiiri ensimmäisestä maailmansodasta. Leikkisä musiikki on lähes pääosassa ja höperöiden kruunupäiden ajautuminen mielettömään sotaan kuvataan vakuuttavasti. Huumori on jääkylmää, mutta silti poikkeuksellisen osuvaa. Ei Deighton tässä originaalitekstiaan suoltanut, pohjalla on näyttämömusikaali, joka perustui kuunnelmaan. Skaala on suuri monessakin mielessä, mutta yllättävän ketterää jälkeä syntyi. Erittäin ajankohtaiseltakin tuntuu, ei ole menettänyt teräänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti