77 pitkää päivää ilman "kuppiloita", pääministeriä siteeraten. Viikonlopun lämpimän sään jälkeen Helsingissä kolea kevättuuli. Panema oli lisännyt ulkopaikkoja Kustaankadun puolelle, mutta kaikki täynnä säästä huolimatta. Pystyjakkarat eivät sisällä käytössä Helsinginkadun puolella ja takaseinällä, juuri niillä olen tykännyt istua. Klo 17:45 muutamassa pitkän sivun pöydässä tilaa, joten asetuin sinne. Ei siis vielä normaalitilannetta, mutta melkein kuitenkin. Ihmisiä paljon enemmän kuin normaalina arkialkuiltana, Vaasankadun ns. kuppiloissa terassit pullistelivat todella täysinä. Jos korona Harjulla liikkuu kommunismin aaveen taannoiseen tapaan Euroopassa, niin nyt kyllä lähtee.
Kouluaikana historian tunneilla tuli tutuksi mannermaasulkemus. Kekkoslovakian lapsesta se tuntui olevan edelleen voimassa 1970-luvulla. Pääsin käymään ns. mantereella vasta 26-vuotiaana 1988, kun lensin reteästi Pariisiin. Nyt baarisulkemuksen aikana lohtua toi maitokauppaolutkeisari Proper Job Cornwallista. Sattumoisin Panema oli valinnut uudelleenavaamisjuhlallisuuksiensa tähdeksi Cornwallin uudemman menestyspanimon, Falmouthin vieressä Penrynissä toimivan Verdantin. Tarjolla kuusi hanaolutta, aiemmin olenkin juonut Verdantilta vain tölkkikamaa. Ensimmäisenä maistoon Random Rules, onkohan nimi viittaus koronan uhrien valikoitumisalgoritmiin? "American IPA", 6,5 %, Nelson Sauvin, Citra, Vic Secret. Humalacocktail ei siis erityisen amerikkalaispainotteinen. Ulkonäkökään ei viittaa ainakaan länsirannikolle, kovin sameaa, liian tummakin väritys. Pehmeää, mehuista, mutta vähän ohutta ja mautonta. Ei katkeroa. Pitkän tauon jälkeen epäilyttää tietysti, että vanhoja kegejä on liikkeellä. Ei tässäkään raikkaus kovin päällimmäisenä tule mieleen. Mutta kylläpä teki hyvää napata postaukseen label "baarit". Panema, 1.6.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti