Blizzardin kolmas numero on joulukuulta 2011, koira-kansi edelleen samalainen, vain pallon väri vaihtelee. Laatu pitää edelleen, nyt haastatteluja on enemmän ja kaikki hienoja: Mario Zagallo, Tostão, Egil Olsen. Spartak-fani ja nykyinen toimittaja Igor Rabiner käy läpi valmentajalegenda Oleg Romantsevin metamorfoosia 1990-luvulla jalkapalloromantikosta korruptoituneeksi alkoholistiksi. Mukana on tylsempiäkin juttuja, pari jopa 1910-luvulla, niin vanha jalkapallohistoria ei minua kiinnosta. Jonathan Wilsonin oma raportti Kolumbian juniori-MM-kisoista on liian tavanomainen ja luettelomainen. Simon Kuperin ja David Winnerin sanailu John Lennonin ja Johan Cruyffin mahdollisista yhtenevyyksistä on kovin väsähtänyttä. Mielenkiintoisempi kuvaus on Saigonissa 1967 keskellä Vietnamin sotaa järjestetystä turnauksesta, jossa mukana Australia, Uusi-Seelanti ja joukko (USA:lle) ystävällismielisiä Aasian joukkueita. Tarinaa kerrotaan Australian näkökulmasta, mukana mm. Ray Baartz ja Attila Abonyi, nuori joukkue voitti koko turnauksen ja sama ydinryhmä raivasi sitten tiensä MM-lopputurnaukseen 1974. Tosin suurimman tähden Baartzin ura katkesi juuri turnauksen alla lämmittelymatsissa Uruguayn Luis Gariston päällekarkauksen aiheuttamiin vammoihin.
Greatest Games -sarja on selvästi Blizzardin paraatilaji ja tässä valinta osuu todella herkulliseen matsiin, MM-karsinta 1985 Kööpenhaminassa, Tanska-Neuvostoliitto. Tätä otteluahan on pidetty Sepp Piontekin valmentaman Tanskan zeniittinä monessakin mielessä. Tanska voitti 4-2, mutta ottelu oli tasainen ja pelin taso korkeinta mahdollista tasoa, molemmat joukkueet hyökkäsivät koko ajan taidokkaasti. Varsinkin tanskalaiset pitivät Neuvostoliiton esitystä erinomaisena. Mutta he olivat tietysti vielä parempia. Tanskan kokoonpano oli paras mahdollinen tässä vaiheessa, kun Allan Simonsen ei enää ollut loukkaantumisensa jälkeen entisensä. Qvist, Ivan Nielsen, Morten Olsen, Busk, Bertelsen, Lerby, Berggreen, Arnesen, Jesper Olsen, Michael Laudrup, Elkjær. Neuvostoliitto oli vahva, mutta tämä joukkue oli Eduard Malofejevin valmentama ja kovin erilainen kokoonpanoltaan kuin vuotta myöhemmin Meksikon MM-kisoissa Lobanovskin johtama tähtisikermä. Neuvostoliiton 1980-luvun joukkueiden huipentumana voinee pitää Meksikossa Unkarin 6-0 vottanutta ryhmää. Siitä kokoonpanosta Kööpenhaminassa olivat mukana vain Dasajev, Demjanenko, Aleinikov ja Belanov. Malofejev suosi taustansa mukaisesti Dynamo Minskin pelaajia, Aleinikovin lisäksi Gotsmanov ja alkuvaiheessa loukkaantuneen Litovtšenkon tilalle vaihdettu Zygmantovitš, joka luultavasti pelasi Kööpenhaminassa elämänsä ottelun. Lobanovski vaihtoi Meksikoon omia Kiovan pelaajia ja Unkaria vastaan aloittivat Bessonov, Larionov, Kuznetsov, Rats, Jakovenko, Zavarov, Jaremtšuk. Ehkä parempi setti kuin Kööpenhaminassa pelanneet Pozdnjakov, Sulakvelidze, Baltatša, Litovtšenko, Gavrilov, Gotsmanov, Protasov. Poikkeuksena ehkä upeasti Kööpenhaminassa pelannut Oleg/Oleh Protasov, jota Lobanovski jostain syystä vieroksui, vaikka hankki miehen Dnepropetrovskista Kiovaan 1987. Huomionarvoista on, että neuvostoikoni Oleg Blohin ei pelannut näissä kummassakaan ottelussa.
Näennäisesti suuren ja mahtavan Neuvostoliiton alkeellisuudesta tulee näyte Blizzardin jutussa. Georgialainen puolustaja Tengiz Sulakvelidze kertoo etteivät he tienneet etukäteen kaksi maalia tehneen Preben Elkjærin pelaavan, koska he tunsivat pelurin nimellä Preben Larsen. Miehen koko nimi Preben Elkjær-Larsen esiintyi joskus Suomessakin, mutta kyllä hänet yleisesti lännessä tunnettiin Elkjær-nimellä. Sulakvelidze kommentoi asiaa jälkeen päin Malofejeville, joka pillastui ja potki Sulakvelidzen joukkueesta. Georgialainen menetti Meksikon kisat, mutta pelasi EM-kisoissa 1988. Mutta Kööpenhaminan peli oli siis aito klassikko ja saa arvoisensa raportin Blizzardissa tanskalaisen Janus Køster-Rasmussenin kertomana. Ottelu pelattiin vain muutama päivä Heyselin katastrofin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti