tiistai 7. heinäkuuta 2020

Don Siegel: The Lineup

Jos oli viimeviikkoinen Private Hell 36 jo lähes ikimuistoinen tapaus nähdä vielä tässä vaiheessa ensimmäisen kerran laatuluokan film noir, niin nyt sitten käsillä vielä isompi merkkipaalu. Siegelin 1958 valmistunut The Lineup on vielä kovemmassa maineessa kuin Private Hell 36 ja sitäkään en ole ennen onnistunut näkemään. Klassisen film noirin kausi yleensä lasketaan loppuneen 1958-59, silloin valmistuivat viimeiset ilmiön merkkiteokset Touch of Evil ja Odds Against Tomorrow. Sen sijaan vuonna 1960 ensi-iltaan tullut Psycho ei enää ollut klassista noiria, ehkä se oli ensimmäisiä neonoireja vaikka Hitchcockin tuotanto pakenee luokitteluja. The Lineup on siis tässä mielessä viimeisten "klassisten" joukossa. Vai olisiko se jo modernimpaa kamaa? Televisio tappoi osaltaan noiria ja The Lineupin pohjalla on samanniminen tv-sarja. Käsikirjoittaja on Stirling Silliphant, josta tuli 1960-luvulla keskeisiä neonoirin tekijöitä, samoin kuin tietysti itse ohjaaja Siegelistäkin. 

Todella tiheää miljöökuvausta San Franciscosta heti alusta alkaen, mutta varsin kirkasta ja valoisaa, ei noirin tummaa fiilistelyä. Siinä mielessä tämä jo lähestyy neonoirien revisionismia. The Lineup käynnistyy aluksi perinteisenä poliisiproseduraalina, mutta sitten näkökulma vaihtuu Eli Wallachin ja Robert Keithin esittämien psykopaattien fokukseen. Miehet saavat tehtäväksi kerätä Tyynenmeren risteilyltä palaavien turistien matkamuistojen joukkoon ujutetut heroiiniannokset ja ihmishenki on halpa tällä missiolla. Ajankohtaan suhteuttaen poikkeuksellisen brutaali elokuva ja sitä se on myös nykykatsojan kannalta. Hyvin toiminnallinen elokuva, joka ennakoi Bullittia ja muita myöhempiä SF-leffoja. Kovan maineen takia jäi nyt ehkä pienoiseksi pettymykseksi, tuntuu jopa että ei tavoita Private Hell 36:n moniulotteisuutta. Monia bravuurikohtauksia kyllä, mm. loppupuolella Tyynenmeren rannan sittemmin jyrätyllä Sutron luisteluradalla. Siegel on kyllä tiukka ohjastaja, ei yhtään löysää hetkeä ole tässäkään 90 minuutin tiivisteessä. Bob Dylanin teksti Absolutely Sweet Mariessa "To live outside the law you must be honest" on hieman muunneltu sitaatti The Lineupin dialogista.

Ei kommentteja: