Vuosi sitten aioin olla Kööpenhaminassa. Joskus 1976 Suomen hävitessä MM-karsinnassa Wembleyllä vain 2-1 alkoi mielessä elää haave Suomen pelaamisesta jalkapallon arvokisojen lopputurnauksessa. 1997 Olympiastadionin kylmässä kaatosateessa haave tuntui hautautuvan mutaan lopullisesti. EM-turnauksen osallistujamäärän kohotessa haave sitten lopulta realisoitui 2019 ja päätin yrittää paikan päälle katsomaan ensimmäistä Suomen lopputurnausmatsia. Onneksi se oli Kööpenhaminassa eikä Pietarissa, joka ei olisi kiinnostanut ollenkaan. Epäonneksi juuri Kööpenhaminan matsiin oli hankala saada lippua useista yrityksistä huolimatta. Järkkäsin kuitenkin majoituksen ja kuljetuksen paikan päälle. Sain kohtuuhintaisen hotellin lentokentän ja Kööpenhaminan keskustan puolivälistä. Lennot ehdittiin buukata täyteen, mutta sain sopivat lennot Göteborgiin ja sieltä junaliput Tanskan puolelle. Vanhoina hyvinä aikoina ottelulipun puuttuminen ei ollut ongelma. Esimerkiksi 1992 sain ostettua helposti kohtuuhinnalla Wembleyn ulkopuolelta lipun Euroopan Cupin finaaliin Barcelona-Sampdoria. Toisaalta 1998 olin Pariisissa MM-finaalin aikana ja kun finaaliin pääsivät isäntämaa ja Brasilia, mustan pörssin lippuhinnat kipusivat tavoittamattomiin. Katsoin kuitenkin matsin Pariisissa pienessä baarissa ja osallistuin ennennäkemättömään juhlintaan. Elämys oli huikea. Tuntui siis järkevältä oleskella Kööpenhaminassa Suomen matsin aikana ilman ottelulippuakin. Korona hautasi nämä suunnitelmat. Hotellin ja lennot sain peruttua onnistuneesti, mutta junalipuista otin tappiota. Korona on muuttanut nyt tilanteen niin perusteellisesti, että tänä vuonna ei käynyt kertaakaan mielessä yrittää uudelleen Kööpenhaminaan.
Vähän rääppiäisfiilis siis jäi käteen Suomen historiallisesta saavutuksesta. Tuntuu myös, että Markku Kanervan joukkueen momentum meni ohi vuoden viivästyksen takia. Kanervan kaikki luottomiehet avauksessa, ei siis mitään riskinottoa esim. Valakarin kautta. Kolmella topparilla taas, mutta kaksi hyökkääjää, joten ainakaan bussia ei lähdetä parkkeeraamaan. Hyvä tunnelma, yleisöä reippaasti paikalla. Aivan alussa Suomi pääsi hyökkäämään, mutta sitten Tanska otti pelin täydellisesti haltuun ja pakotti Suomen epätoivoiseen kilpikonnapuolustukseen. Suomen purut ja pelinavausyritykset epäonnistuivat toistuvasti, jopa Hradecky vaikutti hermostuneelta, pompotteli palloa muutaman kerran vaarallisesti. Maalitilanteita syntyi lukuisia, ei tosin aivan avopaikkoja. Yhden kerran Pukki oli pääsemässä karkuun, mutta Kjær onnistui repimällä estämään. Puoliajan loppua kohti paine tuntui hieman hellittävän, mutta todella pahassa alakynnessä Suomi oli edelleen. Sitten Tanskan ykköstähti Christian Eriksen kaatui sivurajan tuntumassa tajuttomana nurmeen. Pelaajaa elvytettiin pitkään ja ottelu keskeytettiin. En ole nähnyt ennen mitään vastaavaa.
3 kommenttia:
Mikä Pietarissa mättää, saakeli vieköön; Parisin veroinen Metropoli niin arkkitehtoonisesti ynnä kulttuuris-kulinaristisesti; myös kräft-skenensä kuulemma vibranssissa vailla vertaistaan...
En tunne sympatiaa Venäjän valtaapitäviä kohtaan, muutenkin se on valtiona epämiellyttävä. Ihmiset varmaan mukavia, mutta vierailu silloisessa Leningradissa 1976 ja Narvassa (siis melkein Venäjällä) 2015 tuntuu riittävän:
https://arijuntunen.blogspot.com/2015/05/viru-ollekors-indian-pale-ale.html
Hyviä oluita siellä kyllä tehdään ja niitä olen mahdollisesti valmis lähtemään tsekkaamaan, mutta en jalkapalloa katsomaan.
Perään-antamattomalta tk-kirjeenvaihtajan animositeetti tosiaan vaikuttaa; tuskinpa siis edes Imbiben runsaimmatkaan tervehdyspaketit tilannetta ratkaisisivat.
Lähetä kommentti