Huomasin ennen reissua, että en ole Landlord-klassikkoa arvioinut blogiin. Kun nyt Yorkshiressa ollaan, niin korkea aika. Eilen oli Yorkissa asia mielessä, kun olut tuli koko ajan vastaan, mutta aina valinta osui muualle kiihkeässä pub crawlissa. Olen muistaakseni Landlordia juonut Yorkshiressakin, Sheffieldissä, mutta se oli ennen blogin aikaa. Panimo on Keighleyssä, Leedsistä pohjoiseen Bradfordin takana, joten aika lähellä ollaan. Päädyin palaamaan Duck & Drakeen, jossa sitä varmuudella oli. Tilasin nyt kakkossalista, jossa sen pumppu olikin. 4,3 %. Mutta siirryin sitten toiselle puolelle samaan istumapaikkaan kuin aiemmalla vierailulla. Olut kirkastuu vähitellen kultaiseksi. Hyvä lähes kuplaton vaahto. Maku on äärimmäisen pehmeä, kermainen, maltainen ja hedelmäinen. Kuiva runko ja sitten katkeruuden rivakka puraisu. Tasapaino on lähes uskomaton. Ja samaan aikaan pärähtää soimaan Harrisonin ja Claptonin While My Guitar Gently Weeps. Täydellisiä hetkiä on silloin tällöin ja silmälasit huurtuu. Nyt kävi niin. Leeds, Duck & Drake, 16.2.2023.
1 kommentti:
Samanlainen lahes uskonnollinen kokemus itsella eilen Half Moonissa kun join 2 tuoppia Landlordia (£4.60) ja tuopin Bassia (£3.60) ja kun stereoista parahti soimaan Cowboyn Please be with me, Duane Allman steel kitarassa ja dobrossa (niin tuli tama viela kommentointia vaille oleva postaus mieleen).
Tasta ei voi menna kuin huonompaan suuntaan.
-Juha
Lähetä kommentti