Kolmas Patola-näyte on balttiporter, 6,3 %, Magnum ja Willamette humalina. Etäisenä esikuvana on ollut Sinebrychoffin Porter, josta edettäisiin kevyemmäksi ja parempaa juotavuutta tarjoavaksi muunnokseksi. Pientä oma-aloitteista ryömimistä ulos pullosta, beigeä vaahtoakin kerääntyi huomattavan paljon. Voimakkaan paahteinen tuoksu, kahvia ja tummaa suklaata myös, hieman hedelmäisyyttäkin. Maussa on liikaa hiilihappoa niin kuin vaahdosta saattoi päätellä. Ei ehkä niin monimuotoinen maku kuin tuoksu antoi odottaa. Paahteisuus lievähköä, samoin hedelmäisyys, mutta tumma suklaa ehkä päällimmäisenä esillä. Hieman lakritsaa, mutta hyvin kuiva olut on. Täyteläinen runko ja tavoiteltu juotavuus on varsin hyvä, hiilihapoista huolimatta. Ei paljoa painoa perätilassa, mutta eihän se tyyliin kuulukaan. Toki Magnumin käyttö antoi katkeruutta hieman odottaa. Erittäin puhdastahan tämä on, ei mitään horjahteluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti