RPS Momo Toko Tokyo Lager

Viimeinen Ari Nyforsin välittämästä RPS-pääsiäispaketista. 4,7 %, riisiä mukana. Kultaista, kirkasta, poreilevaa. Hennosti hedelmäistä tuoksua. Maku on melko hiilihappoinen, kevyesti makea, kovin ohut. Tämä on selvästi mauttomin tämänkertaisen RPS-setin oluista. Ei varsinkaan jälkimakua. Jonkinlaista raikkautta juomassa sentään on.

Aarne Tarkas: Jokin ihmisessä

Suominoiria vuodelta 1956 Mika Waltarin pienoisromaanin pohjalta. Visuaalinen ote ja miljööt ovat kunnossa, voiceoverkin on tarpeeksi kohtalokasta. Sota-aikaan sijoittuva l'amour fou -tyyppinen tarina on melko kulmikas ja melodramaattinen, mutta 70 minuutin synkistelyn jaksaa kyllä katsoa. Jussi Jurkka ja Anneli Sauli ovat tällaisissa rooleissa taatusti Suomen kärkeä, mutta aika kolhoa näyttelijätyö on. Lyhyt taistelukohtaus sijoittuu melko harvinaisesti Lapin sotaan. Erotiikkaa on ripaus ajan suomalaiseen tapaan, mutta huumoria ei vähääkään. 

RPS Ultra Lager 2.0

Lisää RPS-uutuuksia. Gluteeniton lager, maissia mukana, 4,7 %, kirkasta, kultaista, poreilevaa. Kukkaketoa ja vastaleikattua ruohoa tuoksussa. Maussa samoja elementtejä ja makeahkoa maltaisuutta. Liukkautta on, ei liian vetinen, raikaskin, mutta peräkärrytön. Puhdas arkiolut peruskäyttötilanteisiin. Kakkosversio siis, ykköseen en muista törmänneeni.

Raphael Honigstein: Das Reboot

Honigsteinin kirjan nimi Das Reboot on niin nerokas, että toivoisin itse keksineeni näin nokkelan ilmaisun. Das Boot on tietysti saksalainen sukellusvenesotaelokuvaklassikko. Reboot tarkoittaa englanniksi esim. tietokoneen uudelleenkäynnistystä. Das Reboot on siksi täydellinen otsikko kuvaamaan saksalaisen jalkapallon vaiheita 2004-2014. Sain kirjan yllättäen Ismo Erikssonilta kuukausi sitten Ruttolinnussa.

2015 ilmestyneen teoksen päärakenne kuvaa Saksan maajoukkueen vaiheita 2014 MM-lopputurnauksen valmisteluleiriltä MM-finaalin voittoon Rio de Janeiron Maracanãlla. Väliin Honigstein sijoittaa takaumia, aluksi palataan Jürgen Klinsmannin kiisteltyyn nimitykseen 2004 maajoukkuevalmentajaksi. Takaumissa mennään jopa juniorivalmennuksen kehityskuvioihin 70-luvulla ja ennen kaikkea 00-luvulla. Tämä ei ole kovin kiinnostavaa, vaikka tietysti oleellista onkin.

Monenlaisia mielenkiintoisia pointteja Honigstein kuitenkin tarjoilee, kuten Günter Netzerin TV-kommentit Klinsmannin edeltäjän Rudi Völlerin surkeasta maajoukkueesta ja Michael Ballackin DDR-taustasta. Hyvä analyysi Thomas Müllerin pelaajahahmon omalaatuisuudesta. Kuvaus myös "modernin" jalkapallon saapumisesta Saksaan, kun 1983 24-vuotias Ralf Rangnick pelaa amatöörinä harjoitusmatsin Lobanovskin Kiovan Dynamoa vastaan. Paljon hyvää juttua Jürgen Kloppin Mainzista ja Dortmundista.

Yllättävän vähän tekstiä kuitenkin Brasiliaa edeltävistä turnauksista. EM-kisat 2008 ja 2012 ohitetaan lähes tyystin. Vuoden 2006 koti-MM-kisat kuvataan Thomas Hitzlspergerin kertomana. Sama rakenne toistuu 2010 Etelä-Afrikan turnauksen osalta, nyt kertojana Arne Friedrich. Tämä osuus oli selvä pettymys, odotin enemmän.

Brasilian voittoturnauksessa painotus siis on ja siitä onkin vahvaa tekstiä. Yhdessä takaumassa kerrotaan Christian Güttler -nimisen hahmon kehittämästä Futbonautista, "jalkapallorobotista", joka ampuu erityyppisiä syöttöjä harjoittelevalle pelaajalle. Pelaajan on otettava syöttö vastaan ja tehtävä jatkosiirto, aikaa ei ole paljon ennen seuraavaa syöttöä. Mario Götze on ollut laitteen innokkaimpia käyttäjiä. Rion finaalin yliajalla vaihtomies Götze ottaa rinnallaan vastaan Andre Schürrlen keskityksen ja kääntää volleysta pallon maaliin. Aivan kuin robottiharjoittelussa.

Oliver Bierhoffin rooli joukkueen johtajana korostuu kirjassa. Klinsmannin merkitystä rebootin triggerinä Honigstein ei näytä erityisemmin arvostavan. Joachim Löwkin jää jotenkin anonyymiksi toimijaksi. Enemmän tosiaan Honigstein tuntuu arvostavan Rangnickia ja Kloppia seurajoukkueiden taktiikan uudistajina. Mielenkiintoista. Oikein kiehtova ja helppolukuinen teos.

Gu Byeong-mo: Nainen ja veitsi

Etelä-Koreasta romaani vuodelta 2013 65-vuotiaan naispuolisen palkkamurhaajan arkihuolista. Aivan mahtavaa noir-fiilistä lakonisella huumorilla kerrottuna. Käännöksessä ehkä häviää vivahteita, mutta varsin vakuuttavaa jälkeä. Lauserakenne on aika pitkää, ollaan kaukana Chandlerista ja vielä kauempana Winslowsta ja Ellroysta. Mutta toimii kyllä näppärästi. Hyvän alun jälkeen vauhti hieman sakkaa, henkilöhahmoja tulee lisää ja rytmi löystyy takaumarakenteessa. Uuteen nousuun päästään toiminnallisessa elokuvallisessa lopussa. Murhaamisesta käytetään termiä tuholaistorjunta, ehkä Sopranosiin viitaten. Petyin siis hieman alun jälkeen, mutta kokonaisuutena viihdyttävää kamaa.

RPS Crazy Hazy Pale Ale

Kolmas Ari Nyforsin välittämistä RPS-uutuuksista. Heizi pale, 4,9 %. Sameaa on, aika samannäköinen kuin eilinen Hopnado. Nyt aromit sitrusvoittoisempia. Maku odotetusti ohuempi, mutta makuja on silti riittävästi. Sitrusta ja ananasta. Kuiva runko, hieman katkeruutta perätilassa. Sessiotavaraahan tämä on, mutta miellyttävää siemailla kevätauringossa pääsiäisvapaiden aluksi. 

RPS Hopnado NEIPA

Toinen uutuusnäyte Siikarannasta sumukaljaa, 6,4 %, Yakima Chiefin Cryo Pop -humalasekoituksells maustettu. Sameaa, keltaista, mutta ei kovin kuulasta. Ananasta ja mangoa on lähes hillittömästi aromeissa. Maku on pehmeän mehuinen, kohtuullisen täyteläinen. Makeaa persikkaa ja aprikoosia. Makeamman puolen sitruksisuutta myös. Runko on kunnossa, mutta katkeruus puuttuu. Silti kohtuusuoritus.

RPS R Lager

Kajaaniin liikkuessa hyppäsin taas Kuopiossa asemalaiturille nappaamaan mukaan Ari Nyforsin hankkiman näytesetin Rock Paper Scissors -panimon tuoteuutuuksista. 1980-luvun alun pysähtyneisyyttä piristi absurdin koominen Keskiolut R-kioskeihin -kampanja. Se oli niin surrealistinen, ettei sen toteutumiseen uskonut kukaan. Mutta niin vain keppana ilmaantui kioskeihin vaivihkaa joskus 90-luvulla. Nyt RPS on tehnyt R-kioskeille oman nimikko-oluen. Lager tietysti, 4,7 %, gluteeniton, Mosaic-humalaa, EBU 15. Kirkasta ja kultaista. Mallasta ja ruohoisuutta tuoksussa. Mosaic ei juuri erotu, tuskin käytetty kovinkaan paljon. Maku on ohuehko, mutta raikas, lievää hedelmäisyyttä maltaisuuden ohella. Lievää makeutta. Jälkimaku tyhjänpuoleinen. 

De Dolle Oerbier, hanaversio

On Urquell, Urbock ja Oerbier. Kaikki "alkuperäisiä" laatutuotteita. Hullujen panijoiden tuotetta en ole pitkään aikaan hanassa maistellut, ehkä 90-luvulla viimeksi. Blogissakin on vain Reserva-versioita. Tummaa, ruskeaa, melko sameaa. Tuoksussa on nahkasatulaa ja happamuutta, vähän fariinisokeriakin. Maku on yllättävän hapan, puistattavalla intensiivisyydellä. Kuivaa marjaisuutta, puolukkaa tai karpaloa, sekahedelmiä myös. Brutaalia positiivisessa mielessä. 10,0 % merkitty nyt vahvuudeksi, se vaihtelee eri versioissa. Isku palleaan tekee välillä hyvää, mutta kovin usein tällaista ei ehkä halua ottaa vastaan. Ehkä liian kylmää hanasta, vivahteet pääsisivät vielä paremmin jylläämään lämpimämpänä. En voi sanoa pitäväni tätä mielioluena, mutta silloin tällöin  Dingoa siteeraten se minua niin ravistaa. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.3.2024.

Anderson's Dank Sinatra

Tarton kakkospanimon oluita tuntuu nyt olevan kaupungissa kovasti liikkeellä, ehkä huippukiinnostavan futistrillerin Suomi-Viro innostamana. Eilisen Hopbackin tapaan jatketaan sanaleikkikamalla. Sinatran tyyliksi Pikkulintu tarjoaa DIPAa, mutta vahvuutta on peräti tasan 10,0 %. Untappdissa sentään TIPA, vaikutusaineina Mosaic, Centennial ja Eclipse. Punaruskeaa, melko kirkasta. Melko paksua, täyteläistä, yrttimäistä, lähes lääkemäistä. On hedelmääkin, mutta jää vähän taustalle. Kyllä alkoholikin vilkkuu saumojen välistä. Katkeroa ei paljon, mutta juuri ja juuri olut pysyy positiivisella puolella. Mutta ei panimon parhaita. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.3.2024.

O/O Trubaduren

Göteborgin Ollelta ja Ovelta (vai keitä ne nyt on) IPA, 6,5 %. Edellistä paremman näköistä sameutta, trooppista hedelmää. Kiwiä, passionia, papaijaa, hieman mausteisuutta. Täyteläisempää voisi olla. Mukavan kuivaa, ehkä lievästi katkeraakin. Ei niin raikasta kuin panimon tuotteet parhaimmillaan. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.3.2024.

Gross Desigual IPA

Baskimaan Donostiasta india pale ale, 6,5 %, melko sameaa, melko rumaa. Sitrustuoksua. Maussa vetisyyttä, vierteisyyttä, maltaisuutta, katkeruutta. Aika heikko tapaus, ehkä ei ollut parhaassa kunnossaan. Hedelmäisyys haihtunut perusteellisesti. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.3.2024.

Anderson's Hopback Mountain

Brokeback Mountain -leffan nimeä myötäilevä vahva IPA Tartosta, 7,9 %, Sabro ja Citra. Lievästi samea, NEIPAksi luokiteltu, eikä sormet tosiaan lasin läpi näy. Tuoksussa on kuivahkoa sitrusta. Maussa Sabron piparminttu tulee selvästi esiin, mutta ei pääse täysin sotkemaan kokonaisuutta. Hedelmäisyyttä on myös vahvasti, kuivempaa trooppista ananaksen suunnalta. Ehkä Sabroa todellakin suhteellisen vähän, koska tämä on kuitenkin raikkaan hedelmäinen. Jälkimausta ei oikein voi puhua, se on hyvin tyhjä. Bierhaus Berlin, 25.3.2024.

Weltenburger Kloster Maibock

Tonavan rannan überklassikkopanimon toukobock ensi kertaa maisteltavaksi Pasilan pääsiäisviikon hyytävässä viimassa. 6,5 %, kirkasta, kauniin ruskeaa, melkein meripihkaista ulkonäköä. Maltainen ja makeahko tuoksu. Täyteläistä ja Jouni Koskista siteeraten hölmöilemätöntä vahvaa lageria. Ei rautaa, verta tai suolenpätkiä. Mallas kerääntyy jälkimakuunkin lievän katkeruuden voitelemana päätöselementtiin. Bierhaus Berlin, 25.3.2024.

Kanava Himo Tuju Hahmot V

Uutta sumukaljaa Vääksy/Pirkkala/Lappeenranta -akselilta. Citra, Nectaron, Bru-1, 7,0 %. Sameaa, mutta ei niin kuulasta kuin Flight Levelin tuotos. Tosin muistin ottaa kuvan vasta lasin jälkipuoliskolla. Tuoksussa kohtuullisen hyvin sitrusta. Maussa trooppisempia sävyjä, mutta jotenkin nihkeästi. Karkeaa ohutta laimeaa mehua. Ei tunnu raikkaalta tai tuoreelta. Jälkimaku myös ohut. Nyt Flight Level oli selvästi kaksikon laadukkaampi. Hinta 13,40€ 40 cl. Tower, 25.3.2024.

Flight Level India Charlie Mike Squawk Ident #4

Uutta sumukaljaa Haaga/Lohja -akselilta. Idaho 7, Citra, Mosaic, 6,7 %. Todella sameaa, keltaista, mehuisaa, kuivaa. Yllättäen aika katkeraakin. Flight Level parantaa lentoaan. Miellyttävää raikasta kamaa, pehmeyttä ja syvyyttä vielä lisää, niin vielä parempaa. Tower, 25.3.2024.

Van Steenberge St. Stefanus

Milanon kentällä lentoa odotellessa viinibaarissa oli esillä tällainen belgi. Blonde ale, 7,0 %. Pahamaineinen panimo tietysti. Vaaleaa ja kirkasta. Liikaa hiilihappoa, belgiesterejä. Lievää hedelmäisyyttä. Hyvin kevyttä mausteisuutta. Ei mitään sivumakua kuitenkaan. Vaisuahan tämä silti on. Jälkimakua ei ollenkaan. Ihan ok, jos se nyt mitään tarkoittaa. En siis innostunut. Milano, Malpensa Airport, Terminal 1, Airside, Wine & Food, 23.3.2024.

Squarunda Il Beerla Ale

Ehkä illan viimeisenä baarina Il Beerla, jonka nimikkoalea hanassa terassilla. Tai terassi ja terassi, tynnyrin päältä jalkakäytävällä. Sameaa, paksua, täyteläistä, hedelmäistä. Aika raikasta, on mehuistakin. Vain 5,6 %, joten siihen nähden makuja on paljon. Ei kylläkään takasuoralla. Ei virheitä, mutta ei varsinaisesti persoonallisuutta. Milano, Il Beerla, 22.3.2024.

Pico Brew Twaalf

Kanavan rannalla Milanon etelässä upea Pico Brew'n taproom. 12 hanaa. Menin syvään päätyyn, quadruple, 10,2 %. Tiivis tunnelma tietysti perjantai-iltana, kun jengi lopulta pimeällä pääsee baariin. Sain tuolin tiskiltä, joten pääsin rauhassa siemailemaan vahvaa belgiä. Panimo näyttää muutenkin keskittyvän belgityylisiin, yli puolet tarjolla olevista sellaisia. Tumman punaruskeaa. Tuoksussa estereitä ja sokeria. Sekahedelmiä, luumua, hieman joulumausteita. Melkoisen makeaa on, ei oikein iske omiin mieltymyksiin, mutta ei varmaankaan tyylissään mikään kehno. Milano, Pico Brew Station, 22.3.2024.

Brioschi Fogerty Bohemian Pils

Piccolo Birrificio Brioschi avautui tosiaan Milanon syvässä etelässä klo 18. Ilahduttavan rock-henkinen paikka. Fogerty-niminen pils, 4,8 %. Pakkohan se oli ottaa. Cask-bitterin nimi on Lord, pakko olla Deep Purplen edesmennyt urkuri. Fogertyssa kultainen väri, laskeminen kesti asianmukaisesti lähes kymmenen minuuttia. Tai ehkä se on vähän turha tapa, ei vaahto kovin kauaa näytä kestävän. Ruohoa on, ehkä turhan lämmin, päivän eka tuoppi. Runko on maltaisen tukeva. Katkeruutta on ilahduttavasti runsaasti, siinä mielessä ehkä jopa reissun paras pils. Cask-Lordkin kiinnostaisi, mutta täytynee jatkaa matkaa. Viimeinen ilta ja tiedä mitä vielä on edessä. Mutta oikein onnistunutta olutta kyllä yhden näytteen perusteella tältä panimolta. Sääli vaan edelleen aukioloajat. Milano, Piccolo Birrificio Brioschi, 22.3.2024.