Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Jason Starr: Cold Caller
Cold Callerin kannen mukaan kyseessä on A White-Collar Noir. Todellakin, toimistoympäristöön sijoittuva moderni noir on amerikkalaisessa pulp-perinteessä hieman harvinaisempi tapaus. Jim Thompsonin (Killer Inside Me) jäljillä kuitenkin ollaan, vaikka Starrin esikoisen päähenkilö on entinen mainostoimiston vice-president, nyttemmin kuppaiseen Manhattanin puhelinmarkkinointilafkaan pudonnut klassinen luuseri. Tyttöystävä menestyy, mutta kaveria potkitaan päähän joka puolelta. Romaanin alku on lähes arkirealistinen, hulluus saapuu hiipien. Starr kiristää ruuvia todella taidokkaasti ja uittaa kuin varkain mukaan rasismi/rotumellakkateeman. Starrin teksti soljuu minä-muodossa kuin tunturipuro. Hell's Kitchenin ja Upper East Siden paikallisväriä löytyy, mutta ei ehkä niin paljon kuin odotin, painopiste on niin selvästi toimistomiljöön ja päähenkilön mielenliikkeiden kuvauksessa. Mustaa huumoria on riittävästi ja loppu on lähes kunnianosoitus James M. Cainille. Starrin cv:ssä näkyy olevan puhelinmarkkinointia.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti