Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Lee Tamahori: Mulholland Falls
Täsmälleen samoissa Mulholland Driven maisemissa tapahtuva neonoir kuin Connellyn The Overlook -romaani. Tosin tässä leffassa vaikutteita on enemmän James Ellroylta kuin Connellyltä, varsinkin Nick Nolten esittämä päähenkilö on puhdasta Ellroyta. Elokuva jäi 90-luvulla pahasti L.A. Confidentialin varjoon ja on säilynyt aliarvostettuna. Ei mikään mestariteos, mutta oikein viihdyttävä onnistuneessa 1950-luvun rekonstruoinnissaan, tunnelmassa on hieman Chinatownin henkeä. Hienoja kuvia myös aavikolta ja vanhoja lentokoneita. Dave Grusinin musiikki toimii hienovaraisesti ja Jennifer Connelly (sukua Michaelille?) on erinomainen Black Dahlia -tyyppisessä roolissa. Käsikirjoitus leviää hieman epäuskottavaksi armeijaympyröissä. Huvittavasti täysin samankaltaista FBI:n ja LAPD:n nokittelua kuin Connellyn romaaneissa.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti