Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Joel Coen: Miller's Crossing
Tämä Coen-veljesten Hammett-henkinen leffa on aiheeltaan niin lähellä mielenkiintoalueeni ydintä, että voisi kuvitella elokuvan olevan erityisiä suosikkejani. Jokin tässä kuitenkin joka katsomalla tökkii, jotain keinotekoista ja ulkokohtaista toteutuksessa on, puuttuu ehkä sittenkin tunnetta ja intohimoa. Vuoteen 1929 sijoittuva gangsteritarina on silti hämmästyttävä, Barry Sonnenfeldin kuvaus henkeäsalpaavaa ja käsikirjoitus todella perinnetietoinen (The Glass Key, Red Harvest), joskin ehkä liian puhelias. Sidosryhmäkuvaus ihailtavaa, gangstereista löytyy irlantilainen, italialainen, juutalainen ja jopa skandinaavinen osapuoli. Tapahtumapaikkaa ei nimetä, kuvauksia on tehty New Orleansissa, mutta asetelma viittaa pohjoiseen keskilännen kaupunkiin. Hilpeä The Godfather -tyyppinen aloitus. Raitiovaunujen ääniä kuuluu useaan otteeseen, lopulta itse kulkuväline näytetäänkin. Musiikki valittu huolella, mukana jopa sama Runnin' Wild kuin Some Like It Hotissa. Absurdi huumori ei oikein istu kokonaisuuteen. Näyttelijät kauttaaltaan suvereeneja, vakuuttavimpana ehkä J. E. Freeman. Kovasti toivoisi, että tämä olisi 90-luvun suuri mestariteos, mutta ei se ole.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti