Yleensä olen yrittänyt lukea elokuvien pohjana olevat romaanit ennen niiden filmatisointien katsomista. Tämän Greenen romaanin hankin muutama vuosi sitten, mutta en ole ehtinyt sitä lukea ja Reedin filmiversion tv-esitys tuli nyt varsin yllättäen. Halusin kuitenkin katsoa saman tien tämän kuuluisan vakoiluelokuvan. Tuttu idea saamattoman vakoojan keksimistä tiedoista, tätähän le Carrékin kierrätti äskettäin The Tailor of Panamassa. Tarina sijoittuu Kuubaan 1959 hieman ennen Castron vallankumousta, elokuva on tehty siellä heti vallansiirron jälkeen. Leffa lähtee liikkeelle näyttävästi vastavalmistuneen Habana Hiltonin kattouima-altaalta. Oswald Morrisin cinemascope-mustavalkokuvaus upeaa ja superlatiivista kuubalaista musiikkiakin kuullaan hieman. Elokuvana tämä on ikävä kyllä kaukana 10 vuotta aiemman Reed&Greene-yhteistyön The Third Man intensiteetistä. Muistumia tuon elokuvan tunnelmiin kyllä löytyy sateisten öisten katujen kimalluksesta ja hautajaiskohtauskin heijastelee aiempaa elokuvaa. Tämä on lempeä komedia, löysäilyyn asti, jännite ei kanna kunnolla. Ansioitakin on, Havannan maailmanlopun tunnelma on vangittu hämmästyttävästi, mikä haltioittava kaupunki. Upeat autot, 50-luvun jenkkituotteiden ohella nähdään Mercedeksen avo-SL. Kadunkulmien ulkoilmapystybaarit, hillitön baaritiski Sloppy Joe's Habana -baarissa, yökerhojen tanssitytöt, katusoittajat, kerjäläiset. Loistava tammipelikohtaus, nappuloina miniatyyriviskipullot, bourbonia ja skottilaista. Maureen O'Hara yhtä lumoava kuin aina. Alec Guinness oli yksiselitteisesti nero näyttelijänä. Brittiläinen ironia suorastaan pursuu rivien välistä, ei tämä huippuleffa ole, mutta äärimmäisen viihdyttävä. Greene suunnitteli aluksi tarinan sijaintipaikaksi Tallinnaa 1939, ei olisi ollut yhtä eksoottinen, mutta ehkä vielä kiehtovampi miljöö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti