lauantai 10. lokakuuta 2009

Alejandro González Iñárritu: Babel

Taas yksi edustaja viime vuosien suosikkilajista, jossa useampi näennäisesti itsenäinen tarina kytkeytyy toisiinsa keinotekoisesti. Tämä on vielä huonompi kuin Crash. Iñárritun Amores perrosissa oli jotain otetta, mutta Babel on yksi ärsyttävimpiä viime aikoina näkemiäni elokuvia. Nyt tarinat eivät pyöri Los Angelesissa vaan Marokossa, Japanissa ja Meksikossa. Tarainasäikeiden yhdistävät tekijät ovat vielä naurettavampia kuin tässä lajissa yleensä. Raivostuttavinta on tarinoiden yleisasetelma, ihmiset joutuvat vaikeuksiin pelkkää tyhmyyttään tai ajattelemattomuuttaan, ja todella epäuskottavasti. Näin varmasti voi käydä "todellisuudessa", mutta elokuvan teko aiheesta, tai ainakin sen rahoittaminen, tai sen katselu, on sietämätöntä. Periaatteessa Cate Blanchettin hahmo on erilainen kuin muut, mutta jos lähtee Marokkoon Brad Pittin mieliksi, voi syyttää vain itseään.

Ei kommentteja: