Richard Brooks: Sweet Bird of Youth

Tennessee Williamsin näytelmiin pohjautuvat elokuvat (A Streetcar Named Desire, Baby Doll, Cat on a Hot Tin Roof, Suddenly Last Summer) herättivät pahennusta eisenhowerilaisessa USA:ssa pitkin 50-lukua, mutta eivät olleet elokuvina kovin onnistuneita. Tämä on vuodelta 1962 ja pahasti ylikypsää uudelleenlämmittelyä. Käynnistyy suhteellisen raikkaasti, kun Paul Newman ajaa avo-Cadillacilla Floridasta pitkin Meksikonlahden rantaa puumanaisen (ikääntynyt elokuvatähti Geraldine Pagen roolittamana) nuorena poikaystävänä. Vodkaa, benzedriiniä ja hasista kuluu. Päämääränä on Newmanin kotipaikka, kuvitteellinen St. Cloudin rantakaupunki, voisi sijaita Alabamassa, Mississippissä tai Louisianassa. Williamsin tyyliin mukaan tulee syvän etelän tukahdutettuja intohimoja ja korruptoitunutta osavaltiopolitiikkaa Huey Longin varhaisempaan tai George Wallacen myöhäisempään tapaan. Sunset Boulevard -tyyppisen metaelokuvakommentoinnin ja tunkkaisen hikisen dixie-meiningin hybridi ei tässä toimi alkuunkaan. Asetelman luonnin jälkeen leffa jää junnaamaan paikalleen. Shirley Knight on aivan liian kalvakka tapaus Heavenly-nimisenä kiihkokohteena. Metrocolor ja scope takaavat visuaalista ryhtiä, mutta itse tarina on harmittavan löysä.