keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Paul Bogart: Marlowe

Kriitikot ohittivat olankohautuksella tämän Chandler-tulkinnan The Little Sisteristä vuodelta 1969. Kontrasti oli melkoinen jättisuitsutukseen, joka osui 70-luvun Marlowe-leffojen The Long Goodbye ja Farewell My Lovely kohdalle. Ehkä syynä oli nimetön ohjaaja Bogart, mutta ei Farewell My Lovelyn Dick Richardskaan mikään auteursuuruus ole. Tiukkaa kulttimainetta tämä leffa on kuitenkin kerännyt alusta asti ja nykyään myös mainstream-tunnustusta. Näin leffan ensi kerran 80-luvun tv-esityksenä ja kolahdus oli välitön. Chandlerin asetelmat on siirretty todella nautinnollisesti 60-luvun lopun täysin erilaiseen Los Angelesiin. Myöhemmässä Rockford Files -sarjassa vakuuttanut James Garner on Marlowena loistava, mutta myös sopivasti pihalla hippien seassa. Leffa on paljon parempi kuin 60/70-lukujen Ross Macdonald -tulkinnat. Tunnelma muistuttaa hieman Gordon Douglasin Sinatra-dekkareita, mutta laadullisesti Marlowe on niitäkin säväkämpi. Periaatteessa 40-luvun fiilistä on säilytetty paljon, Greta Garbo tuntuu kiinnostavan Marlowe'ta enemmän kuin nuoremmat tanssijat. Silliphantin käsikirjoitus suodattaa hienosti Chandlerin oivalluksia ja huumoria uuteen ympäristöön. Lääkärinilkki on taas kerran mukana, toimistopullo on nyt teknisen kehityksen myötä jääkaapissa, kulkuvälineisiin kuuluu Jaguar E-type. Split screen -tekniikan kanssa ei liioitella, hillitysti sovellettuna toimii hyvin. Jazzahtava musiikki ei voisi olla osuvampaa. Juoni on juuri niin koukeroinen, ettei siihen tarvitse kiinnittää huomiota, voi vain imeytyä tunnelmaan täysillä. Hollywood-fiilistä on ehkä romaanista hiukan laimennettu. Archie Bunker on erinomainen hitaasti hermojaan menettävänä poliisina. Bruce Lee käy hajottamassa Marlowen toimiston, mutta ehkä Marlowe selviää hänestä liian helposti seksuaalisella provokaatiolla. Naiset, Sharon Farrell, Corinne Camacho, Gayle Hunnicutt ja Rita Moreno ovat toinen toistaan hekumallisempia, koko homma huipentuu Morenon strip-teaseen savuisessa klubissa. Nautinnollinen elokuva, tavoittaa Chandlerin hengen elokuvatulkinnoista parhaiten Murder My Sweetin ohella.

Ei kommentteja: