Timo Konttisen pyynnöstä ostin Ashevillen Bruisin' Ales -kaupasta pari DIPAa tuliaisiksi. Sovittiin Timon ja Ilkka Sysilän kanssa syyskuinen lauantai-iltapäivä maisteluajankohdaksi Suvilahdessa, tarkoitus verrata jenkki-ihmeitä Stadin tarjontaan. Hämmentävästi ajankohtaan osui Funky Elephant -festivaali, Stadin Panimobaari festivaalin sisäpuolella. Timo vakuutti, että portilta löytyy sisäänpääsydokumentit. Itseäni tietysti arvelutti kahden jenkkitölkin kuljetus suljetulle alueelle, yleensähän tällaisessa tilanteessa ei kompromisseja tunneta. Sateinen päivä, festivaalia vasta viriteltiin pystyyn ja hieman yllättäen pääsin etenemään esteettömästi baariin, jossa maestrot olivat jo valmiudessa.
Ulkohuone-blogissaan Ilkka Sysilä on armotta ruoskinut suomalaisen pienpanimobuumin laatuongelmia ja siihen liittyen sessio käynnistettiin sokkomaistelulla savonlinnalaisen Musta Virta -panimon kolmella tuotteella. Neljäntenä oluena vertailussa oli mukana Stadin West Coast Session IPA. Mustan Virran oluet oli ostettu Sysilän kivijalkalähikaupasta Kruununhaasta. Huonostihan tässä savolaisille kävi. Ensimmäinen näyte oli vetinen, toinen pahvinen ja kolmas tunkkainen. Kaikki pintahiivaoluita, mutta yhdessäkään ei raikasta hedelmäisyyttä, aromihumalointi tuntuu epäonnistuneen kauttaaltaan. Stadin tuore olut loisti luonnollisesti edukseen tällaisessa vertailussa. Ensimmäinen Mustan Virran olut oli Suomineito-niminen golden ale, jota en ole ennen kokeillut. Kakkosena pale ale, joka oli ensikokeilulla hieman aromikkaampi ja kolmantena Pässi-IPA, joka tuntuu suoraan sanoen epäonnistuneelta kaikin puolin. Maisteluun osallistuivat Timon ja Ilkan ohella Stadin Anne ja Aki, kukaan ei Mustan Virran oluista innostunut, niitä pidettiin jopa juomakelvottomina. Itsekin masennuin, tuskin jatkossa aion käyttää rahaa tämän panimon tuotteisiin, jos oleellista parannusta laatuun ei ole tiedossa. Musta Virta joutui tässä ikävään valokeilaan, se ei kuitenkaan ole ainoa Suomen kuumana käyvän craft-skenen vaatimattomia oluita tarjolle tuoneista panimoista. Lisärasitteena Mustan Virran oluet kuulostavat olevan poikkeuksellisen kalliita.
Maistelusessio muuttui tässä vaiheessa totutun kaoottiseksi. Useampaa Stadin olutta maisteltiin käymistankeista, muistiinpanoja en niistä ehtinyt kirjaamaan. Pacific-humaloitu lager oli raikasta, American Black Lager hyvin puhdasta, vaikka ei vielä valmista, American Red Wheat Ale persoonallista, Double Stout tymäkkää.
Omista tuliaisistani maisteltiin ensin Waynesvillen Boojum-panimon King of the Mountain -tupla-IPAa, 8%. Reissullahan kävin turhaan Waynesvillessä kiskomassa tämän panimon ovea, kun se oli absurdisti tiistaina kiinni. Otti sen verran päähän, että seuraavana päivänä Bruisin' Ales -kaupassa valikoin tämän panimon tölkin ostokseksi. Todella paljon hiilihappoa, omenaa ja päärynää, jopa hieman belgiestereitä havaittavissa. Eihän tämä miellyttävä ole, epäiltiin liian korkeaa käymislämpötilaa.
Toisena tölkkinä Ashevillen kulttipanimo Burialin tupla-IPA Gang of Blades, 8,3%. Tässä hyvät aromit, maltillinen hiilihappotaso, herukkaa, maku hyvin mehuinen, paksua nektaria. Selvää NEIPA-fiilistä, alkoholi ei maistu, mutta ei myöskään katkeruus. IBUja vain 55, joten katkeroon ei todellakaan ole panostettu. Tämä oli tuliaisista selvästi parempi, mutta ei jengi tästäkään innostunut. Tässä tyylilajissa Alchemistin Focal Banger on tuntunut ylivoimaiselta.
1 kommentti:
Kannataisi masennuksen loiventamiseksi, ehkä, tehdä täälläkin selväksi raja saturaatiovyöhykkeestä panimoiden ja paskantamoiden välillä.
Lähetä kommentti