Hämeenkyrön rauchmalzteri Timo Alanen on juonut oluita kaikista muista USA:n osavaltioista paitsi Rhode Islandista, West Virginiasta ja District of Columbiasta. DC ei tietenkään osavaltio ole, mutta verrannollinen alue kuitenkin. Kun kesällä Helsingin SOPPissa tuli puheeksi elokuinen jenkkireissuni, Timo pyysi pitämään silmät auki, jos oluita noista valtioista tulisi vastaan. Ashevillen Bruisin' Ales -kaupassa kysäisin West Virginian oluita ja seurauksena oli hilpeä keskustelu henkilökunnan kanssa. West Virginiassa on kyllä panimoita, mutta niiden oluita ei varmaankaan juuri viedä peräkylämaineisen valtion ulkopuolelle. DC-oluita puolestaan löytyi helpommin ja Gene Bonventren vinkistä nappasin Glen's Garden Market -luomukaupasta pari DC Braun olutta Timolle, pils ja farmhouse ale. Samasta kaupasta löytyi Narragansett Lageria rhodeislandilaisesta panimosta. Tämä on vähän hankalampi tapaus, Narragansettin oluita on tehty lisenssillä Wisconsinissa ja Pennsylvaniassa. Panimo on kuitenkin viritellyt taas omaakin tuotantoa Rhode Islandin Providencessa. Ehkä Timolle päätynyt olut on Rhode Islandista, ehkä ei.
Frankenin oluisiin aiemmin intohimoisesti paneutunut Alanen on sittemmin siirtänyt fokuksensa hieman yllättäen Kanadaan. Sieltäkin tietysti löytyy mielenkiintoisia oluita ja Alanen kävi taas syyskuun alussa rapakon takana, nyt Kanadan Atlantin rannikon pienissä provinsseissa, ns. The Maritimes-alueella. Siis New Brunswick, Nova Scotia ja Prince Edward Island. Kompensaationa DC-tuliaisille Timo nappasi tältä alueelta minulle maisteltavaa. Oluiden vaihtokaupan kuriirina toimi tamperelainen olutkonnossööri Antti Laiti, jolle sattui työmatka Helsinkiin eilen. Sovittiin transaktion tapahtumapaikaksi Pasilan väliaikainen asema, koska se oli omaa sijaintiani lähellä ja Antin juna pysähtyi tietenkin siellä. Hommasta kehkeytyi agenttielokuvista tuttu tapahtumaketju. Antin Tampereelta saapuva juna S 42 pysähtyi Pasilan laiturilla 5, Antti oli vaunussa 10, junan takaosassa. Antti kertoi tulevansa vaunun sille ovelle, joka on lähempänä menosuuntaa. Laituri oli tietenkin tyhjä ennen junan saapumista, kukaan ei tietenkään nouse Pasilasta Helsinkiin menevään kaukojunaan. Kanniskellessani epäilyttävää mustaa olutkassia tunsin niskassani valvontakameroiden tarkentuvan minuun, ehkä nykyisten turvatoimien vallitessa turvallisuusviranomaisten sniperin hiusristikko pomppi myös itsessäni. Juna saapui aikataulussa, vaunu 10 pysähtyi melko lähellä sijaintiani, ihmisiä tuli ulos, viimeisenä Antti. Aivan liikkuvasta junasta ei siis vaihtokauppaa tarvinnut tehdä. Vaihdoimme kassit vain hieman epäilyttävästi ja Antti hyppäsi takaisin junaan.
Ensimmäisenä testiin hoppy session ale, 4%. Trailway-panimo on New Brunswickin pääkaupungissa Frederictonissa. Hyvin samea vaalea ulkonäkö, vahva suurikuplainen vaahto. Herukkainen tuoksu, todella kissanpissainen. Maku on pehmeän trooppishedelmäinen, stadimainen. Hedelmämehuinen maku on kohtuullisen täyteläinen, vaikka maltaan tuki jää odotetusti heikoksi. Mukava yllätys tulee takaa, tässä ei ole NEIPA-tyhjyyttä perätilassa, katkeruus ei päällekäyvää, mutta itsepintaisen sitkeää kuitenkin. Hyvin puhdas kaikin puolin, toimii mukavasti palautusjuomana syksyn pisimmän (13,5 km) juoksulenkin päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti