Jossain vaiheessa 1990-luvulla halusin nähdä tämän Demyn noirahtavan uhkapelileffan niin kiihkeästi, että hankin elokuvasta ranskalaisen VHS-julkaisun ilman tekstejä. Ranskankielen taitoni koostuu lähinnä oluentilaussanastosta, mutta katsoin leffan ainakin kertaalleen läpi. Kyllähän siitä jonkinlaisen käsityksen elokuvasta sai, mutta mitään suurta vaikutusta se ei tehnyt. Nyt sitten noin 35 vuoden sinnikkään jahtaamisen jälkeen Orionissa nähtävänä 35 mm esitys suomalaisella tekstityksellä. Aika hyvä kopiokin.
Demy on tunnettu kepeästä otteestaan ja se on tässäkin hyvin esillä. Kuvannut usein Nantesia, tässä aika hyvä tatsi Nizzaan ja Monte Carloon. Ilmavuutta löytyy, kun liikutaan kasinoiden ulkopuolellakin kaduilla, baareissa, jopa rannalla. Pohjustus Pariisissa on hieman liian hidas, nopeammin olisi pitänyt päästä asiaan. Uhkapeliaddiktit pelaavat tässä pelkästään rulettia, ja todella intensiivisesti. Se on harmi, korttipelileffaklassikoissa saadaan aivan eri tason suspensea aikaan. Mutta se ei tietenkään Demyä kiinnostanutkaan. Jeanne Moreau on epätodennäköisenä blondina täysin pitelemätön ja Claude Mann onnenamulettina tukee vauhdissa sen verran kuin pystyy. Mistään juonesta ei voi puhua ja ironinen loppuratkaisu ei ehkä ole kovin onnistunut. Pidin kuitenkin nyt elokuvasta enemmän kuin aiemmalla pelkällä visuaalisella katselulla. Esikoisteos Lola pysyy silti edelleen suosikkinani Demyn tuotannossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti