Session päätteeksi tukholmalaista tupla-IPAa, 8%. Kevyesti utuinen, lähes kirkas. Hieman karkea karamellinen tuoksu. Maku perushedelmäinen, pastillinen, nihkeän havuinen, ei raikas. Ei virhemakuja tässäkään, mutta tuoreus ongelmana. Eikä (tietenkään) katkeruuttakaan. Tästä tuli jo vähän retrofiilis, Sthlm ei ole päässyt uuteen sameustrendiin mukaan, mutta eipä vanha west coast -kuviokaan ole taittunut kunnolla. Panema, 28.5.2018.
2 kommenttia:
Mitä mieltä oot yleisesti helsingin hintatasosta mitä tulee craft bisseen? Ootko koskaan laskenu paljon harrastus maksaa vuositasolla?
Kallistahan se on, viime vuosina annoskoot ovat pienentyneet, mutta annoksen hinta pysynyt samana. Helsingissä selvästikään ei haluta myydä yli 10 euron annoksia. Hyvänä puolena hanaoluissa on edelleen se, että suuri klassikko tai suhteellisen harvinainen tuote maksaa saman verran kuin tavanomaisempi. Näinhän ei ole esim. harvinaisempien viinien ja viskien kohdalla.
En ole laskenut harrastuksen hintaa. Kyse on siitä mitä arvostaa, jotkut käyttävät rahaa autoihin, vaatteisiin, hienoihin asuntoihin jne. Itse käytän rahaa mm. oluiden maisteluun ja matkustamiseen.
Lähetä kommentti