Ville Leino kutsui tutustumaan Otaniemen uuteen pilsiin ja ehkä muihinkin kevätuutuuksiin. Mukana olivat myös Ilkka Sysilä ja Peter Tammenheimo. Ei vielä oikein samanlaista terassikeliä kuin tasan vuosi aiemmin samassa paikassa. Ensimmäisenä yläkerran "kabinettiin" nostettiin siis pilsiä, joka on uusi versio Barley Grindista. Edelleen 5,3 %, humalima nyt Saphir, Mittelfrüh ja Saaz. Lupaavasti katkeropitoisuutta on kasvatettu. Ville rakensi laseihin vahvan vaahdon kirkkaan oluen päälle. Samalla hiilihappopitoisuus väheni miellyttävästi. Pehmeää, raikasta, maltaista, puhdasta ja nyt todellakin rapeaa katkeruutta lähes riittävästi. Hyviä pilsejä on Olari tehnyt ennenkin, mutta nyt tuntui todellakin onnistuneelta kaikin puolin.
Toinen hanauutuus itselleni Mic Check Simcoe DIPA, 8,5 %. Herukkaa ja kissanpissaa tuoksussa todella itsepintaisesti. Kuivaa, täyteläistä, hedelmäistä, vähän marjaistakin. Katkeruuttakin on mukavasti. Puhdasta west coast -tavaraa, mutta ehkä kuitenkin hieman yksipuolinen verrattuna Olarin parhaisiin tupla-IPOihin. Erinomainen juotavuus.
Seuraavaksi käsittelyyn growler-oluet. Backjump on NEIPA, 7,5 %, tämäkin sinkkuhumalaolut, pääroolissa nyt Nelson Sauvin. Samea, lähes kaunis olut. Nyt aromeja hallitsevat trooppisen hedelmän vivahteet. Melko täyteläinen, makeampi kokonaisuus, sitrustakin tulee maussa esiin. Puhdasta hyvin juotavaa olutta, tällä kertaa varsin laimea katkeruus.
Toisena growler-tuotteena Mic Check West Coast IPA, joka jakoi kovasti seurueen mielipiteitä. Villen mielestä tavallistakin kokeellisempi resepti kyseessä. Pelkästään suomalaisia maltaita, Vikingiä siis, vain 6,1 %, humalina ainakin Chinook ja Ahtanum. Hieman samea, heikot aromit. Karbonointia on nyt liikaa, hedelmäisyys jää heikoksi, ohuessa rungossa on kyllä pihkaa ja katkeruutta, mutta ne eivät riitä pelastamaan olutta. Raikkauskin puuttuu. Jonkin toisen panimon tuotteena olisi uponnut paremmin, mutta Olarin kovassa tasossa tämä erottui ikävän selvästi.
Takaisin hanatavaraan, uusi erä Top 2 Bottomista. 8,3 %, todella samea, ei vaahtoa. Nyt aromeja löytyy kunnolla, sekä sitrusta että trooppista. Mehuisaa, kuivaa, nautinnollista, puhdasta. Marjaisuuttakin, ei tosin mainittavaa peräkärryä. Kaksi viikkoa vanha growleri Area 21 West Coast Hazen 5th Anniversary Editionista, 6,3 %, semihazy. Lievästi samea, aika laimea tuoksu. Maltaisuutta raskaasti, hedelmää heikommin. Aika täyteläinen, kuiva, tuntuvasti katkera. Ei session parhaita, mutta kohtuullisen hyvä kuitenkin. Vakuuttava läpileikkaus taas Olarin tarjonnasta, kaikki eivät täysosumia, mutta ei ole tietysti tarkoituskaan. Espoo, Olarin Panimo, 13.5.2022.
3 kommenttia:
Mitä tulee tuohon Mic Check West coast IPA -tuotekehityskaljaan, on TK-yliluutnantti luonnehdinnoissaan porautunut villakoiran ytimeen.
Katkeronsakin oli enempi Saimaa-tyyppistä ilkeää kitkeroa. Myös humala-arominsa oli epämääräinen, tunkkaisehko; kyllä tämä täysin epäolarimainen koekeitto oli melkoinen järkytys myös tämän komjentin kirjoittajalle ja joutui se taatusti outoon seuraan illan aikana dokatun eksemplaarisen Pilsneerin ynnä sumukaljain keralla, saatana!
... ja mitä tulee kelvon West Coast IPAn keittämiseen pelkillä kotomaisilla maltailla, on tämän komjentin kirjoittajalla vakaumus semmoinen, että kyllä lähtee; TK-yliluutnantinkin kaikin puolin laihempina männä vuosina arvioima Blue Skies IPA sisälsi pelkästään lahtelaisia maltasia, ja, korkeintaan kahta sorttia, saatana!
Siis tuo: http://arijuntunen.blogspot.com/2013/07/bruuveri-blue-skies-ipa.html
Lähetä kommentti