Wieninger Hefe Weißbier

Vielä on vehnäkesää jäljellä, vielä pukkaa vehnäuutuuksia pohjoiseen ennätyskesään. Kajaanissa tänään yli 34 astetta ja kieltämättä baijerilainen vehnäolut putoaa kuumuudessa hyvin. Wieningerin panimo on Teisendorfissa lähellä Itävallan Salzburgia, hienoa seutua, kävin siellä kesällä 1999 täydellistä auringonpimennystä jahtaamassa (pilveen meni h-hetkellä). Oljenvärinen tuote on kohtuullisen mausteinen weizen, kuivahko, lyhyt jälkimaku. 4,7 prosenttia alkoholia keventää runkoa, mutta ei tässä suurempia valitusaiheita ole. Kypsää hedelmää ja purukumia, ei banaania. Maahantuoja näyttää olevan Troport-niminen firma Kaustisilta, jonka läpi ajoin tällä viikolla Porista palatessa puoli tuntia ennen tuhoisan syöksyvirtauksen iskemistä kansanmusiikkikylään. Etiketin suomenkielinen teksti on ikään kuin nettikäännösohjelmalla tuotettu. Ostopaikka Kajaani, Prisma.

Don Siegel: Invasion of the Body Snatchers

Pitkästä aikaa Siegelin (ja Out of the Past -skenaristi Daniel Mainwaringin) scifi-klassikko katselussa, hämmästyttävän noir-tyyppinen tunnelma. Erittäin hyvää kalifornialaista 50-luvun pikkukaupunkitunnelmaa, kuvattu kai enimmäkseen Sierra Madressa, Pasadenan kupeessa. Saksalaissyntyinen Dana Wynter näyttää hämmentävän modernilta kaunottarelta, mutta roolihahmo on avuttomuudessaan tietysti eisenhowerilainen. Siegelin paranoian rakennus on kyllä todella taidokasta, kierre kiristyy koko ajan aivan loppuun asti. Paljon on tulkittu ilmapiirin kuvaavan Neuvostoliiton hyökkäyksen uhkaa, mutta kyllä tämän voi katsoa ihan avaruuspirujen tekosena. Paljon on tietysti kömpelöjäkin osia, mutta kokonaisuus on aivan timanttinen.

Jari Tervo: Myyrä

Jari Tervon Pohjan hovi on yksi noin yhdestä tai kahdesta romaanista, jonka lukemisen olen lopettanut puolivälissä. Rovaniemen alamaailma oli kiehtova aihevalinta, mutta itse teksti oli pelkkää tyhjää kirjoittajan nokkeluuden osoittamista, lähinnä kai kirjoittajalle itselleen. Esa Sariolan huippukauden (lähinnä Kuolemaani saakka -teos) jälkeen olen muutenkin pääasiassa vältellyt suomalaista kirjallisuutta, muutama otos rikospuoleltakaan (Tapani Bagge, Matti Rönkä, Seppo Jokinen) ei ole säväyttänyt. Tervon julkisuuskuva on säilynyt itsetietoisena vitsien pudottelijana, joten ei ole tullut mieleenkään tarttua uudempaan tuotantoon. Nyt sitten maitokaupan alennuslaarista silmiin osui parilla eurolla kiinnostavaa vakoilukuviota kuulopuheiden mukaan työstävä Myyrä, joten annoin miehelle uuden mahdollisuuden 18 vuoden tauon jälkeen. Lähtökohtana siis vanha Golitsyn-väite, että Kekkonen oli KGB:n agentti. Tervo ei Kekkosen nimeä mainitse, mutta lähes kaikkien muiden julkisuuden henkilöiden nimet kyllä. Tervon kepu-suhteen tietäen huomattavan positiivinen kuva maalataan Keijo Korhosesta, lähes sankarillinen. Juhani Perttusta ei Tervokaan ihaile, kyseessä tuntuu olleen Suomen poliittisen historian niljakkain otus. Tervo vihaa venäläisiä ja kommunisteja reilun vilpittömästi, se tulee esiin kauttaaltaan ja mielenkiintoisellakin tavalla, kuten Berijan suuhun pistetyillä repliikeillä. Kainuuta Tervo nimittää Kaanaaksi. Kekkosen, Perttusen ja Korhosen kainuulaisuutta Tervo korostaa niin tiheästi, että romaania voisi jopa pitää päällekarkauksena Kainuuta kohtaan. Kirjan keskeinen henkilö on vanhasta kommunistisuvusta ponnistava Supo-mies, poplaripoliisi Jura Karhu, jonka isoisän Kekkonen on teloittanut Haminassa toukokuussa 1918. Tervolla on jälleen käytössä useita romaanitekniikoita, mutta nyt kikkailu pysyy kurissa. Lausekin on lyhentynyt. Jonkinlainen keskeinen ajankohta on 1978, yksi Suomen kohtalonhetkistä, kun Kreml kiristää yhteisiä sotaharjoituksia. Kerronta liikkuu siitä varsinkin taaksepäin, mutta myös nykyhetkeen asti. Karhun ohella kertojana on mm. ajoittain Kekkonen itse, jonka "muistelmia" Karhu on valittu arvioimaan. Mukana on Uutisvuoto-tyyppistä huumoria (kannattaa välttää saunomista gambialaismiesten kanssa), mutta myös hitaammin aukeavaa lajia, jota voinee kutsua satiiriksi. Välillä sekin on hieman halpahintaista jälkinaljailua (YYA-juhlien "Geikki"-juontaja), mutta ajoittain tulos on nautittavaa. Kun on itsekin Kekkoslovakiassa elänyt, niin nauru ei kuitenkaan nouse pintaan, tulee vain esiin masentavia muistikuvia.

Pieniltä virheiltä ei ole vältytty. Vorkutan sijainti kyllä välillä oikeellistuu, mutta aluksi Liekki Karhu ihmettelee siellä Siperian taivasta, samoin käy loppukohtauksessa. Andrzej Szarmach pelasi 1974 Puolan joukkueessa sentterinä eikä keskikenttämiehenä. Vila Nova de Gaiaa ei kirjoiteta kahdella ällällä. Albertinkadun ja Meilahden välillä ei voi olla kymmentä kilometriä. Tervo keskittyy paljon suomalaiskommunisteihin ja Neuvostoliiton yleisiin vaiheisiin, nämä osat eivät ole erityisen omaperäisiä eikä edes kovin kiinnostavasti kirjoitettuja. Tervo on paisuttanut Karhu-suvun niin suureksi, että koko kommunismin pimeä vuosisata tulee kattavasti käsiteltyä. Romaani on puuduttavan ylipitkä, esimerkiksi Kekkosen äpäräpojan tylsät Moskova-seikkailut olisi hyvin voinut karsia pois. Teksti laimentuu välillä iltapäivälehtijuoruiluksi, yllättävän paljon se muistuttaa myös Kekkosen vastustajien vaalikampanjateesejä 1950-luvulla. Tervo on tutkinut paljon, joten parhaat käänteet noudattelevat reaalitapahtumia, omia oivalluksia on vähemmän. Positiivinen yllätys ilman muuta, mutta ei nouse tavoitetasolle, kalpenee varsinkin kansainvälisessä poliittisen vakoiluromaanin kentässä pahasti.

Viru Grønland Ice Cap Beer Amber Lager

Merkillisesti nimetyn oluen tunnistaa mausta välittömästi baltiksi, ikävä kyllä. Ruskea olut on pahvista ja makeaa. Monet tuntuvat tykkäävän virolaisistakin oluista, mutta minulle maku tökkii pahasti. Jokin nahkeus niissä hallitsee, tämä on metallinenkin, mallas maistuu vain hajanaisesti. Humala jää haaveeksi. Ostopaikka Oulu, Välivainion K-Supermarket.

Beer Hunter's Mufloni Light Lager

Kirkas keltainen väri. Täyteläinen mallaspohja, pehmeää, hedelmäisyyttäkin löytyy yllättävästi. Humalaa kevyesti, mutta silti kohtuullisen nautittavasti. Panimojohtaja Heikkinen epäili Light Lagerin juojien vierastavan Intianpässiä (jonka hanaversion porilaiset humalafriikit kiskoivat kuiviin ennen paikalle pääsyäni), mutta ei tämäkään alimmalta riman yli mene. Pori, Beer Hunter's, 25.7.2010.

Captain Lawrence Captain's Reserve Imperial IPA

Kirkkaan kultaista olutta, raikasta sitrus-hedelmää, humalointi lyö hienostuneesti läpi, alkoholista ei tietoa, erittäin miellyttävää, tasapainoa, täyteläisyyttä, herkullisuutta. Ehkä koko reissun hienoin olut. Panimon omistaja Mika Heikkiseen sain tässä vaiheessa kontaktin, kun mies mystisesti tunnisti minut oululaiseksi. Kuulin mielenkiintoisia tietoja panimon tulevaisuuden suunnitelmista, olisipa tämmöistä toimeliaisuutta pohjoisempanakin länsirannikkoa. Pori, Beer Hunter's, 25.7.2010.

Southern Tier Gemini Imperial IPA

Avaruusolut on sekoitus panimon Hoppesta ja Unearthlystä. 10,5%.  Hieman menee vihannespuolelle, yli 100 IBUa. Hyvin hedelmäinen, humalointi ei erityisemmin nouse esiin. Ei tämä oikein miellyttävä ole, alkoholi ehkä leikkaa katkeroa pois. Green Flashin Tupla-IPAa kovasti tavoittelin, mutta se oli täällä päässyt loppumaan. Pori, Beer Hunter's, 25.7.2010.

Det Lille Bryggeri Indian Pale Ale

Tanskalaisen pikkupanimon IPA innostavaa, hyvin raikkaan hedelmäinen, tasapainoisen humaloitukin, ei mene överiksi. Jokseenkin samea, voisi olla tanskalaistyyliin vihannesmainen, mutta ei ole. Alkoholia 6,4%, kesän hienoimpia IPOja. Pori, Beer Hunter's, 25.7.2010.

Jeff Beck @ Kirjurinluoto

Helteisenä sunnuntaina Kirjurinluodolla varsin väljää, onneksi saavuin paikalle vasta, kun Pekka Pohjolaa koveroiva suomalainen dream team oli jo tavoittanut kliimaksinsa. Beck tarjoili hienostunutta instrumentaalikitarointia, bluespohjalta, varsin raskasta aluksi ja meloditonta. Mies näytti edelleen 66-vuotiaana Spinal Tapin Nigel Tufnelilta. Välillä saatiin hitaan tunnelmallisia paloja, basisti Rhonda Smithin kautta funkimpia rytmejä, hieman Sly Stone -osastoakin. Homma levisi kuitenkin puuduttavaan fuusiojazziin. Kitarainstrumentaalit eivät kanna kovin kauaa ilman vokalistia. Ei Yardbirdsiä, ei Hi-Ho Silver Liningia. Kohtuullinen Les Paul -kunnianosoitus encorena, mutta siihen se jäi. Beatles ja Wizard of Oz eivät ole harmittavasti suosikkejani. Paljoa en odottanut, eikä Beck yllättänyt. Tätä varmaan kaikki osapuolet halusivat, mutta jonkinlaisen solistin, vaikkapa suomalaisen, värvääminen olisi tasapainottanut konserttia.

Karhupanimo Kesäpils

Kuuma terassi jazz-rihkamakadun päässä, ilmeisesti Karhua tehneen panimon vanhoja tiloja. Kohtuullisen hyvin humaloitu pils, katkeroista humalaa, täyteläinen runko. Hieman yksiulotteinen kuitenkin. Palasin paikalle Jeff Beckin keikan jälkeen, mutta silloin mielenkiintoinen Ruisrockille (?) tehty ruislager oli päässyt loppumaan. Tässä vaiheessa sitä olisi vielä ollut, mutten ehtinyt juomaan. Näyttävä rakennus, sisällä paljon ruokailijoita. Pori, Pub Karhupanimo, 25.7.2010.

Beer Hunter's Mufloni Black Pils

Omalaatuinen maku, jotain vihannesmaisuutta. Maltaan maku jotenkin talkkunamainen, humalointi ei nimestä huolimatta nouse mitenkään pinnalle. Juuresmaisuus hallitsee, kaikki ei varmaan ole mennyt täysin suunnitelmien mukaan tässä oluessa. Pori, Beer Hunter's, 25.7.2010.

Beer Hunter's Mufloni Brown Hole Ale

Epäilyttävästi nimetty pintahiivatuote on maltainen, varsin makea. Humalointi suhteellisen ohutta, makeus hallitsee. Muistuttaa ehkä laihaa brittiporteria enemmän kuin brown alea. Hieman aneeminen, mutta ei mitenkään epämiellyttävä. Pori, Beer Hunter's, 25.7.2010.

Beer Hunter's Mufloni Säppi APA

Takaisin Poriin ja nyt lopulta aikaa tutustua kaupungin oluttarjontaan. Ensivierailu maineikkaaseen panimobaariin. Karuhko ulkonäkö Porin huikean DDR-tyyppisen kauppatorin laidalla. Savuttavia busseja ja paljasrintaisia pultsareita, näin jopa tuunatun Moskvitš-pickupin. Sisällä yllättävän tyypillistä brittipub-tunnelmaa. Omien oluiden lisäksi tarjolla muutakin, real-pumpussa London Pridea. Terassi kiertää ulkoseiniä kahdella suunnalla. Amerikkalaisale on samea, punaruskea, tanakan hedelmäinen. Hyvin humaloitu, katkera jälkimaku, 6%. Ehkä liian makea minun makuun, mutta hyvin onnistunut olut. Pori, Beer Hunter's, 25.7.2010.

Goff's Jouster, real ale

Neliprosenttinen bitter. Maltainen, hieman leipäinenkin, kevyesti hedelmää. Humalointi kovin ohutta, mutta real-käsittely onnistunutta. Tampereen nykyään kai ainut kesäinen real-baari on varsin täynnä myöhään lauantai-iltana, aiemmin olen käynyt täällä seesteisesti alkuillasta. Kaikki on edelleen mukavasti rempallaan. Tampere, O'Connell's, 24.7.2010.

3 Fonteinen Oude Geuze

Äärimmäisen kuiva, happamuus miellyttävän selväpiirteistä. Tammista puumaisuutta, kypsytys tuntuu. Kuivat lambicit ovat aina yhtä ilahduttavia. Tämä sekoitus on kaikkein hiekkaisimpia kokeilemiani. Hiilihappoa yllättäen kohtuudella, pientä vaahtoakin syntyy. Juotavuus paranee olutta pitempään nauttiessa. Tampere, Konttori, 24.7.2010.

BrewDog IPA, hanaversio

Skottilaisen kohupanimon IPAsta en nyt kunnolla huomannut, oliko kyseessä Punk vai Hardcore. Oli miten oli, kumpaakaan en ole ennen hanaversiona juonut. Tämä oli todella kuivaa olutta, pehmeää, täyteläistäkin. Humalointi ei millään tavalla hedelmäistä, pelkkää katkeroa. Siinä mielessä kyseessä saattoi olla uuden reseptin Hardcore. Baarissa Go-lautapelin kansainvälinen konferenssi alkamassa. Tampere, Konttori, 24.7.2010.

Struise Elliot Brew

Mikkeller-yhteistyö Belgiasta. Imperial IPA, 9%, katkeroyksikköjä 163 EBUa. Joidenkin mielestä suu ei enää erota, jos tämä lukema kohoaa yli sadan. Makea skandinaavityyppinen tupla-IPA. Humalaa on todellakin oikein mukavasti, hieman vihannekseen vivahtavasti. Silti hyvin hedelmäinen, hieman paradoksaalisesti. Yrttisyys ja sokeri vievät tätä kauemmas amerikkalaisoluista, mutta kyllä tämä miellyttäväksi jää. Monissa näin humaloiduissa oluissa katkeruus jää ristiriitaisesti taustalle, mutta tässä oluessa ei niin ole. Katkerointi on tässä aitoa ja hyvin esillä. Positiivinen yllätys kaikin puolin. Tampere, 24.7.2010.