Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 27. syyskuuta 2008
John Dahl: The Last Seduction
Tämä neonoiriin erikoistuneen John Dahlin kolmas elokuva vuodelta 1994 näyttää jäävän hänen parhaakseen. Kill Me Againissa ja Red Rock Westissä hiotut teemat tihentyvät nyt tässä femme fatale -alalajin merkkiteoksessa. Yhtä kovilla kierroksilla rullaavan väännön neonoirin puolella paholaisnartun aiheeseen on saanut vain Lawrence Kasdan Body Heatissa. Linda Fiorentino ei aluksi tunnu oikealta valinnalta manipuloijavampin rooliin, mutta elokuvan loputtua on vaikea kuvitella osaan ketään muuta. Miesnäyttelijävalinnatkin poikkeuksellisen onnistuneita, uunotettavat nössöt ovat toinen toistaan harmaampia tapettiinsulautujia. New Yorkin ja kuvitteellisen Bestonin (kuvattu aivan New Yorkin läheisyydessä Irvingtonissa) pikkukaupunkimeiningin vastakkainasettelusta on saatu mukavasti irti hupipongoja. Elokuva tasapainoilee välillä koomisuuden rajoilla, ehkä tämän takia sen tehot hieman heikkenevät loppua kohti. Ei siis olla Double Indemnityn traagisuuden tasolla, silti äärimmäisen nautinnollinen elokuva.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti