Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
perjantai 26. syyskuuta 2008
Phil Joanou: State of Grace
New Yorkin Hell's Kitcheniin sijoittuva irlantilaisgangsteritarina vuodelta 1990. Tuoreeltaan pidin tästä neonoirista aika lailla, mutta nyt nähtynä tökkii huomattavasti. Paljon tunnelmallisia baarikohtauksia ja muutenkin paikallisväri saatu hienosti mukaan. Elokuva on kuitenkin liian pitkä ja ehkä liikaa räätälöity Sean Penn & Robin Wright -vehicleksi. Gary Oldman on rasittava näyttelijä, tässäkin hän ampuu reippaasti yli. Ed Harris ei ole parhaimmilllaan rikollisjärjestön johtajana. Sen sijaan torpedoa esittävä R. D. Call on todella vakuuttava, iso mies, mutta mieleen tulee Edward G. Robinsonin suoritukset. Ennio Morriconen musiikki aivan liian vaisua. Erityisen heikko on lopun hidastettu ampumakohtaus, ei kerta kaikkiaan toimi. Hyviä aineksia, mutta kokonaisuus korkeintaan keskinkertainen.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti