lauantai 13. syyskuuta 2008

Suomi-Saksa 3-3

Runsasmaalinen tasapeli Saksaa vastaan MM-karsinnassa olisi tuntunut ennen peliä hienolta tulokselta, mutta jälkeenpäin se on kirvelevä pettymys. Suomen aktiivisuus yllätti taatusti Joachim Löwin, joka odotti mitä ilmeisimmin Hodgson-kilpikonnapuolustusta. Saksa pahasti kesäterässä, varsinkin keskuspuolustus. Schweinsteigerin ja Podolskin esitys selvästi alle kykyjen. Klose haistoi paikat hyvin ja pelasti Saksan. Suomen pelissä ei varsinaista järjestelmällisyyttä, mutta Väyrynen onnistui hyvin ja Johansson näyttää päässeen vanhana miehenä elämänsä kuntoon. Terve Forssell, A. Eremenko, Litmanen ja Tainio olisivat varmaan tuoneet lisää näyttävyyttä, mutta eihän se takaa olisiko voitto tullut sittenkään. Hyypiä ja Jääskeläinen olivat Suomen huonoimmat, näiden tukipilarien varaan tuskin kannattaa enää paljoa rakentaa. Kaikki kuusi maalia syntyivät jonkinlaisista puolustusvirheistä, mutta sehän on yleistä jalkapallossa. Saksalla oli toisella jaksolla pitkässä tappiotilanteessa selvästi ote ja he pystyivät jauhamaan lopulta rikki suomalaisrintaman. Viihdyttävä peli, mutta ei tasoltaan kummoinen.

Täydellä stadionilla hieno tunnelma, Suomessa on valtava jalkapallonälkä, lajin tuntemus ja muu kulttuuri alkaa jo olla sivistysmaiden tasoa. Enää puuttuu vain menestys. Takakaarteessa vieressä sattui istumaan kaksi saksalaistyttöä, jotka estoitta kannustivat Saksaa suomalaisurpojen keskellä. Ei mitään ongelmia, kaikilla oli hauskaa.

Ei kommentteja: