Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Kenneth Fearing: The Big Clock
Trilleri vuodelta 1946. Ekonomisesti kerrottu dialogiin painottuva tarina, minä-muodossa, mutta kertojia useita. Yksinkertainen, mutta jännittävä ja varmaan aikanaan pöyristyttävä juoni. Filmattu ainakin kahteen kertaan. Lähiössä perheenisänä söpöilevä pikkunilkki pettää vaimoaan pomon rakastajattaren kanssa. Mustasukkainen pomo murhaa naisen saman tien ja pistää alaisensa nilkin etsimään lavastettavaa syntipukkia, nilkkiä itseään. Henkilöt pelkkiä nappuloita kyynisessä pelissä, varsinaisista uskottavista henkilöhahmoista ei voi puhua. Fearingin runoilijatausta näkyy kohtalonomaisissa jaksoissa suuren kellon, kohtalon, tikittäessä tapahtumia ohjaamassa. Jonkinverran hieman David Goodis -tyylisiä taiteilijarappiokohtaloita mukana. Kustannustalon toimistokuviot tuntuvat yllättävän moderneilta, paljon ei ole näissä asioissa muuttunut. Tapahtumat keskittyvät manhattanilaiseen pilvenpiirtäjään, baareihin ja antiikkikauppoihin, mutta melko pinnalliselta paikallisväri tuntuu.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti