Lukiessani 1980-luvulla Michael Jacksonin Malt Whisky Companionia hämmästyin, että neljään merkittävään mallasviskialueeseen Skotlannissa lukeutuu Highlandsin, Lowlandsin ja Islayn ohella Campbeltown, joka on Paltamon kokoinen taajama lounaisskotlantilaisen niemen kärjessä. Lopetin hämmästelyn, kun pääsin maistelemaan Springbank-tislaamon viskejä. Näissä viskeissä on todellakin originellia omaleimaisuutta. Tietysti historialliset aspektit vaikuttavat myös, 1800-luvun lopulla Campbeltownin käpykylässä oli 30 tislaamoa.
Viime vuonna menetin matkustelun takia Helsingissä järjestetyn Springbank-tastingin. Nyt olin innokkaana paikalla, kun Taka-Töölön Viisi Penniä järjesti Campbeltown-maistelun Brew Seeker -maahantuojan ohjaamana. Alustajana olutkuvioista jo tuttu Janne Lehtinen, joka veti asiallisen show'n, loppupuolella alkoi irrota mukavasti hauskoja anekdoottejakin, kyseessä on kokenut maahantuoja.
Pitkään Campbeltownissa oli vain kaksi tislaamoa, Springbankin ohella Glen Scotia. 2004 kuitenkin käynnistyi uusi yritys Glengyle, joka julkisti ensimmäisen ikämerkityn 12-vuotiaan pullotteen 2016 Kilkerran-brändillä. Sillä startattiin nyt, varsin neutraali tuoksu. Maussa hedelmäisyyttä, pippuria myös. Laatukamaa, mutta ei erityisemmin erottautuvaa. Seuraavana Springbankin brändi Longrow, jonka CV-tuote sisältää sekoituksen eri-ikäisiä ja eri tynnyreissä kypsyneistä viskeistä. Turvesavukuivattua tislettä kokonaan, joten odotetusti kevyesti savuinen tuoksu. Maussa sitten selvästi enemmän savua, ryhdikästä kamaa, tykkäsin kovasti
Ensimmäinen Springbankin omalla brändillä markkinoitu tuote 12-vuotias, joka kypsynyt koko ajan ranskalaisissa Burgundin alueen viinitynnyreissä. Tynnyrivahvuinen viski, 53%. Yrttinen, hieman makea tuoksu. Maku hyvin kuiva, mausteinen, pitkä peräkärry. Ei Springbankin leimallista pippurisuutta kuitenkaan pinnalla. Lopulta sitten Springbankin 18-vuotias, tässä tuttua Springbank-tuoksua. Pippuria ja vaniljaa, maku samantyyppinen. Kypsytys enimmäkseen sherrytynnyreissä, pienen vesilisän kanssa makuun avautuu lakritsaa. Paras oli minusta selvästi paras setissä, vaikka ei ehkä saavuttanut Springbankin viskien kaikkein syvintä olemusta.
Hieman antikliimaksina maistelussa oli viides viski, jota maisteltiin tietämättä sen identiteettiä. Janne paljasti kuitenkin, että kyseessä ei ole Campbeltown-viski. Neutraalihko tuoksu. Hyvin kuiva, hillitty, bourbontynnyrityyppinen. Ei minusta tuntunut savuiselta, mutta viskiksi paljastui Peat Chimney, kahdeksanvuotias blended malt, josta suurin osa Islayn tislaamoilta. Tästä huolimatta erittäin miellyttävä tapahtuma, taas kerran syventyi näkemys loputtoman monimuotoiseen viskiuniversumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti