Kaksi uutta versiota HIMA-yhteisön alkusyksyisestä ruisoluesta. Nyt vahvempi seos, 7,7%, ja humalina Herkules, Citra, chinook, TNT. Hiivana WLP095. Hyvä vaahto, tummanruskea olut. Luumua ja kiiviä, pehmeitä hedelmiä tuoksussa. Vähän hiilihappoa, hieman kirpeä, marjaisan hedelmäinen, varsin kuiva, hillitysti katkera. Tasapainoa on, rukiin karamellisuus ei erityisemmin esillä. Chinookin pihkaisuus ei pinnassa, ykkösversion mausteisuus on selvästi lieventynyt. Pehmeä, hyvä juotavuus, riittävästi luonnetta, erittäin hyvä kokonaisuus. HIMA alkaa saada homman kasaan, tähän ei oikein nyt keksi parannusehdotuksia.
Kolmosversiossa muuten samat raaka-aineet, mutta hiivana WLP001. Vahvuutta mielenkiintoisesti selvästi enemmän, 8,3%. Ulkonäkö sama, tuoksussa enemmän ylikypsää hedelmää, märempää kiiviä. Maku on aavistuksen makeampi, kirpeys poissa, kypsää pehmeää hedelmää, nyt hieman alkoholin poltettakin. Runko tuntuu hieman ohuemmalta, paradoksaalisesti ehkä. Katkeruusvaikutelma suunnilleen samanlainen, mutta makeus jatkuu takamatkallekin ja se häiritsee jälkimaun nautittavuutta. Hiivalla on tunnetusti suuri rooli oluen maussa ja tässä se taas realisoituu. Kokonaisuus on tasapainottomampi, hieman karkeampi, tykkäsin selvästi enemmän kakkosversiosta. Sinänsä mukava olut tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti