Kun aikoinaan luin äskettäin edesmenneen Matti Salon ilmiömäisestä Seinä vastassa -kirjasta Raoul Walshin olevan varsinainen ohjaaja ilman krediittejä tässä teatterimies Windustin signeeraamassa poliisielokuvassa, luulin kyseessä olevan White Heatin tai edes High Sierran tasoinen unohdettu mestariteos. Kun sitten lopulta onnistuin leffan näkemään, pettymys oli suuri, tämä tuntui todella keskitasoiselta rutiinitarinalta. Nyt aikaa edellisestä katsomisesta jo kymmeniä vuosia, joten asetuin kiinnostuksella uusintatsekkaukseen. Windust siis sairastui kesken kuvausten ja Walsh hoiti homman maaliin. Ylellä varsin kirkas kopio, intensiivinen ja tiheä aloitus, noirahtavaa Robert Burksin kuvausta. Ensimmäisen 15 minuutin jälkeen toistuvia takaumia ja jännite löysistyi, tavanomaista poliisiproseduraalia. Bogart oli tässä vaiheessa 1951 jo varsin väsähtänyt, samaa dynamiikkaa kuin toisen maailmansodan aikaisissa elokuvissa ei enää syntynyt. Hieman parempi kuin siis muistin, mutta ei mikään huipputapaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti